Viikonlopputurkuilua

Lauantai alkoi reippaasti kiipeilyllä. Tapanilaan oli ilmaantunut monta uutta reittiä, muutama ihan helppo, jokunen kiinnostava ja yksi, joka oli kertakaikkiaan hassuin reitti, mitä olen ikinä nähnyt. Se koostui parista tavallisesta otteesta ja viidestä valtavasta möykystä, sellaisesta suorassa seinässä olevasta muodon korvikkeesta. Vaati kyllä jotain kummallista tekniikkaa sen kiipeäminen, en todellakaan osannut, mutta se oli hillittömän hilpeää. Hihii.

Koska kiipeiliy oli aikaisin, olisin voinut ehtiä Turkuun hyvissä ajoin, mutta toisinpa kävi. Olin vaan niin hidas ja lusmu, että kesti monta monta tuntia saada tavarat kasaan. Viiden jälkeen viimein olin perillä. Sama lusmuilu jatkui tosin edelleen: menimme Mirin kanssa kauppaan ja harhasimme sitä ympäri puolisen tuntia osaamatta päättää, mitä pitäisi ostaa. Mirille päästyämme jatkoimme aikaansaamattomuus-linjalla. Loppuillan suurina saavutuksina leivoin Pätkis-muffinsseja, joista tuli ihan litteitä, ehkä rumin muffinssieräni ikinä, sekä onnistuin puolivahingossa selvittämään, miten muuan listassa olevat luolien koordinaatit sai käyttökelpoiseen muotoon.

Sunnuntaina puoliltapäivin olikin aika poimia Dare ja Tiemus kyytiin ja suunnata kohti luolia. Ensimmäinen kohteemme oli Naantalissa, ja jäi myös päivän ainoaksi. Varsinaista luolaa ei löytynyt edes GPS:in avulla, tai sitten listamme väittämä "luola" ei vaan oikeasti ollut varsinainen luola. Löytyi nimittäin kuitenkin mahtava jyrkänne-rotko-kallio-juttu, jossa kauniimmalla ja kesäisemmällä säällä voisi myös kiivetä. Vaikka päivän sää oli sateinen ja kivi liukasta ja märkää, tuli kuitenkin möngittyä ja taiteiltua kivenkoloissa jokunen tunti, ja kivaa oli!

Reippaan ulkoilun jälkeen oli kova nälkä, joten kehiteltiin ruokaa. Sen jälkeen iski taas vetelyys, mutta Miri oli päättänyt, että pitää käydä saunassa ja uimassa, kun tänään sinne pääsisi eurolla. Muu luolaseurue hajaantui tahoilleen. Eipä minustakaan ihan valtavasti uimaseuraksi ollut, koska vesi oli niin kamalan kylmää, etten sinne suostunut menemään kuin polviin asti. Hengasin kumminkin mukana. Paikalla oli normaalin avantouimarijoukon lisäksi paljon vaihtareita, jotka olivat hassuja, söpöjä, ja puhuivat paljon eri kieliä, joita oli kiva bongailla.

Sunnuntain päätteeksi kävimme vielä leffassa katsomassa Stardustin. Ei oikein innostanut. Ei se ihan täysin kamala ollut, mutta kovin perinteisen ja ei mitenkään älyttömän omaperäisen tuntuinen, ja osittain vaan tyhmä. Pläh. En suosittele.