Vaihteeksi hyviä uutisia!

Hahaa!

Pääsykoetulokset tulivat. Musta tulee sitten näköjään biotieteellisen tiedekunnan Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelman opiskelija. Jännittävää! Ei se pääsykoe mitenkään briljantisti mennyt, mutta onneksi oli hyvät lähtöpisteet muinaisten yo-papereiden perusteella, niin että pääsin sitten sisään nimenomaan ensivaihtoehtooni eli biotieteelliseen (kakkosvaihtoehtona oli sama koulutusohjelma maatalous-metsätieteellisessä). Jee! Saas nähdä mitä teen kielitieteen kanssa sitten. Kandin paperit pitäisi sieltä saada heti kun on seuraava publiikki eli juurikin sopivasti syksyllä kun uudet opinnot alkavat. Hihii.

Muissa uutisissa, viikon hurjimmat kohokohdat metrosta: kulkuplugini hajosi. Jouduin soittamaan joka ovelta apua, että päästäkääs minut nyt sisään, kun metrovarikolla ei pysty liikkumaan oikein mihinkään ilman sitä plugia. Uusi sentään järjestyi vielä saman päivän aikana. Saman päivänä radalla oli kaksi pyörää. Huisin jänskää. Lisäksi, viikon viihteenä toiminut Isomäen Sarasvatin hiekkaa on jokseenkin rasittava äänikirjana kuunneltuna, koska kaikkea paasaavaa luennointia ei pysty pikakelaamaan. Huomenna juhannus, ja vähän vaihtelua tähän arkeen!

Kooma-avautumista

Aamuvuoroviikko. Kooma. Yleiselämäahdistus. Varmasti paras aika päivittää blogia. Sisältää märehdintää. Lukeminen omalla vastuulla.

Viime kuukausina minulla on ollut toistuvasti sellainen olo, että olen umpikujassa, että elämäni on ollut sarja vääriä valintoja. Ongelma on, että valintoja ei aina tiedä vääriksi, ennen kuin on tehnyt ne - vaikka minun kohdallani kyllä taitaa useammin käydä niin, että tiedän valinnan vääräksi, mutta teen sen silti. Olen ties kuinka moneen kertaan päätynyt jossittelemaan, olisinko onnellisempi tai tyytyväisempi elämääni, jos olisin tehnyt erilaisia valintoja. Lähinnä koen, että lukion loppuun asti kaikki oli jees, sen jälkeen alkoi sössäily. Onko tämä nyt joku neljännesvuosisadan kriisi?

Tämän kevään uusien opiskelupaikkojen haku oli kai jonkinlainen yritys paikata tätä tunnetta, päästä ulos umpikujasta, mutta jos nyt jotenkin vahingossa sattuisinkin pääsemään johonkin, todennäköisesti se ei olisi yhtään sen parempi valinta kuin mikään aiemmistakaan. Jotta voisin saavuttaa jollakin alalla niin paljon kuin haluaisin, minun pitäisi osata valita jokin yksi suunta ja keskittyä siihen, omistautua ihan tosissani, vaan ei. Kuten muuan läheinen ihminen luonteeni kiteytti, "Et halua sitoutua mihinkään, koska aina on se mahdollisuus, että nurkan takana on jotain parempaa". Vaihtoehtoisesti tämän voi myös muotoilla "Et vaan ole koskaan tyytyväinen". Näinhän se ikävä kyllä tuntuu olevan.

Eipä mulla tässä muuta. Tulevaisuudensuunnitelmissa lisää metronajoa, väsynyttä huonoa kiipeilyä ja fanficciä, joka ei kestä päivänvaloa. Hiphei.