11/05/2014

Siirros

Kärsimättömille lukijoille tiivistelmänä: täällä ei enää ole mitään nähtävää. Tarina jatkuu osoitteessa lohkareikko.wordpress.com.

Aloitin tämän henkilökohtaisen päiväkirjablogin joulukuussa 2005. Alkuperäisenä inspiraationa olivat muutamat bloggaavat tutut sekä silloisen jousikvartetin blogi, johon kirjoittelin lähinnä minä. Siihen aikaan blogin pitäminen oli yleisin ja suosituin nettimedia, jolla jakaa enemmän tai vähemmän kiinnostuneille tuttaville tietoa arjestaan.

Joulukuussa 2005, kahdeksan ja puoli vuotta sitten, olin opiskellut sellonsoitonopettajaksi kahden ja puolen vuoden ajan, ja kielitiedettä puolitoista vuotta. Haaveilin orkesterisellistin urasta. Musiikki oli pelastanut minut urheilulta, enkä harrastanut käytännössä mitään liikuntaa.

Jjjoohon kirjaamieni vuosien aikana ehdin valmistua metrojunankuljettajaksi, soitonopettajaksi sekä kielitieteen kandidaatiksi. Nykyään soittaminen näkyy elämässäni lähinnä Ylioppilaskunnan Soittajien viikottaisten harjoitusten ja puolivuosittaisten konserttien merkeissä, metro satunnaisena keikkojen ajona, ja kielitiede, noh, ei oikeastaan mitenkään.

2009 pääsin opiskelemaan biotieteitä, ja sillä tiellä olen edelleen. Reilu kuukausi sitten, huhtikuussa 2014, kävin hakemassa kansliasta filosofian maisterin todistukseni. Viimein, yli 10 vuotta kestäneen opiskelu-uran päätteeksi, sain suoritettua ensimmäisen (ja luultavasti viimeisen) ylemmän korkeakoulututkintoni. Se ei tuntunut erityisen järisyttävältä, koska arkeeni se ei vaikuttanut mitenkään. Olen jo noin vuoden ajan puuhastellut Viikissä Biotekniikan instituutin DNA-sekvensointi- ja genomiikkalaboratoriossa, koulutustani vastaavissa mikrobiekologiaan ja bioinformatiikkaan painottuvissa hommissa. Samassa talossa on tarkoitus jatkaa edelleen, toivottavasti vielä jossakin vaiheessa myös jatko-opiskelijana.

Blogin sisältämien vuosien aikana innostuin ensin kiipeilystä, sitten luolista. Vuonna 2007 kävin ensi kertaa Turun Luolavuoren luolassa, 2009 puolestaan oikeassa, isossa ulkomaisessa kalkkikiviluolassa, eteläwalesilaisessa Ogof Ffynnon Ddussa. 2010 perustimme Suomen luolaseuran, ja larppaamisen, kiipeilyn sekä luolien parissa tapaamani ihmiset ovat edelleen lähintä ystäväpiiriäni. Sittemmin olen innostunut niinkin arkisesta liikunnasta kuin lenkkeilystä, koska Suomessa ei ole suuria luolia, ja jotenkin täytyy pysyä kunnossa reissuja odotellessa. Kiipeilyä olen jatkanut vaihtelevalla aktiivisuudella, mutta se on edelleen mielestäni maailman toisiksi parasta liikuntaa heti luolien jälkeen. Haaveilen yhä siitä, että joskus kiipeän muuallakin kuin Suomessa. Kaipaan vuorille, ja olisi hienoa paitsi vaellella, myös kiivetä vuoristossa. Toistaiseksi lomat ja rahat menevät kuitenkin pääosin maanalaisiin puuhiin.

Pitkään aikaan en ole tullut blogiini päivittäneeksi muuta kuin luolaseikkailuja. Normaalista arjesta kertovaa löpinää on internet pullollaan, eikä oma arkeni useinkaan kiinnosta edes minua, miksi sitten ketään muuta? Parin vuoden ajan asiaa silloin tällöin mietiskeltyäni olen nyt päätynyt siihen, että Jjjoo on aikansa elänyt. Tämä tulee olemaan viimeinen postaukseni tässä osoitteessa.

Luolaretkien kronikointi tuntuu edelleen kiinnostavalta ja tarpeelliselta, etenkin kun suomenkielisiä luola-aiheisia blogeja on vain kourallinen, ja nekin lähinnä suomalaisiin luontokohteisiin keskittyviä. Erityisen kiinnostavat jutut, jotka haluan jakaa, tapaavat liittyä lähes poikkeuksetta luoliin, vuoriin tai muuhun ulkoiluun. Siispä, jatkossa allekirjoittaneen edesottamuksia voi seurailla silloin tällöin päivittyvässä uudessa, enemmän kiveä ja vähemmän arkea sisältävässä blogissa, Lohkareikossa.