Luolailua

Ei tunnu oikein onnistuvan päivittäinen bloginpäivittely minulta nykyjään. Ongelma ei ole, etteikö olisi aikaa - tällä hetkellä aikatauluni on suorastaan naurettavan löysä. Yliopiston 4. periodissa minulla on tasan yksi luentokurssi, venäjän perusteet. Ei ole paljoa tehtävääkään tosin, kandista puuttuu lähinnä yksi kirjatentti, kandintyön palautus ja kypsyysnäyte sekä säätöä ja papereiden täyttelyä ja mitälie. Hävettävää kyllä, taidan käyttää tällä hetkellä enemmän aikaa fanficciin kuin kouluun. Onhan se luova kirjoittaminen tietysti hyvä harrastus, mutta voisi sitä järkevämpiäkin puuhia kait keksiä.

Tämän viikonlopun sentään kulutin ehdottoman järkevästi liikunnan ja ulkoilun merkeissä. Lauantaina siirryin Turkuun, ja siellä melkein saman tien seinälle. Kiva oli kiivetä vaihteeksi muuallakin kuin Tapanilassa, eikä haitannut, vaikkei se mitenkään superhyvin sujunutkaan. Illemmalla suunniteltiin Walesin luolareissua - ihan uskomatonta, että oikeasti ollaan lähdössä sinne, ja vielä alle kuukauden kuluttua! Ja ne paikalliset luolat... Ne ovat jotain hieman muuta kuin nämä suomalaiset pikkuiset onkalot.

Suomalaisten luolien tutkailua oli ohjelmassa sunnuntaina, jolloin puoliltapäivin me Varsinais-Suomen luolantutkijat suuntasimme jossakin Kaarinan perukoilla sijaitsevaan Ryövärinluolaan. Saamamme kuvauksen mukaan odotettavissa oli pitkä halkeama, joka on osittain lohkarekattoinen luola, ja juuri sellainen sieltä löytyikin. Aivan mainio paikka, oli suuria pimeitä kammioita, luolaötököitä, muutaman muuvin verran kiipeämistä vaativia korkeuseroja, paljon kaunista kiveä, sekä pieniä ja tiiviitä välejä, joista änkeytyä. Yksi niistä onnistui voittamaan minut: meinasin jumiutua asentoon, josta ei päässyt mihinkään suuntaan. Ensimmäinen kerta luolareissulla, kun oikeasti ahdisti. Jälkikäteen ärsytti, kun ihan varmasti siitä olisi voinut päästä läpi, jos vaan olisi osannut ja olisi ollut pokkaa. Ehkä sitten joskus kesällä, kun ei ole pukeutunut paksuun karvahaalariin. Muutamasta muusta melkoisen tiiviistä raosta tuli sentään onnistuneesti survouduttua, kuten kuvista näkyy. (Paljon lisää kuvia löytyy täältä.)

Ahkeran luolissamöyrinnän jälkeen ei oikein jaksanut tehdä muuta kuin syödä ja lojua. Katselimme päivän päätteeksi Sweeney Toddin. Aika mainio musikaalileffa, ja oli kyllä myös kaiken kaikkiaan vallan mainio viikonloppu. Whii.

Monta päivää

Keskiviikkona ja torstaina aamupäivät olivat pitkiä ja tyhjiä, ja hurahtivat ohi viuh vain ilman, että sain tehtyä mitään järkevää (koska fanficcia ei todellakaan lasketa järkeväksi). Keskiviikkoiltana oli YS, kuten aina. Pacius-konserttiin tuleva Vuoren tilausteos alkoi avautua ihan eri tavalla, kun meillä oli ekaa kertaa pianisti mukana. Torstaina kiivettiin, tai ainakin yritettiin. Aika onnetonta oli.

Perjantaina oli viimeinen fonetiikan harjoituskurssin tapaaminen. Tällä kertaa ei opeteltu uusia äänteitä, vaan esiteltiin projekteja. Englanniksi esitelmöinninhän ei pitäisi olla minulle mikään ongelma, koska englanti on ainoa vieras kieli, mitä oikeasti voin väittää osaavani. Sitten kesken lauseen tietenkin yhtäkkiä tajuan, että ei hitto, olen tässä luokan edessä, mitähän ihmettä tässä oikein selitän, äh, ja lupaavan sujuvasti alkanut selostus etiopialaisesta kirjoitusjärjestelmästä menee yhtäkkiä sekavaksi mökellykseksi, josta varmasti kukaan ei saa mitään selvää. Ärsyttävää, gh. Saatiinpa kuitenkin pois alta tuo. Oli myös kiintoisaa kuulla muiden ryhmien kokemuksia. Aika lailla kaikilla oli ollut valtavia ongelmia vokaalien kanssa, ja sanarajojen erottelu kielestä, jota ei ymmärrä, oli ymmärrettävästi myöskin tuottanut ongelmia. Melkein harmittaa, että tuo kurssi on nyt ohi, se oli niin hillittömän hilpeä. Nyt pitäisi keksiä jotain sisältöä 4. periodiin, koska toistaiseksi se näyttää kovin, kovin tyhjältä.

Lauantai oli jokseenkin tylsä, vaikka oli siinä hyviäkin puolia. Raahauduin puoliltapäivin konsalle, mikä oli nostalginen elämys sinänsä. Siellä tapasin kolme wanhaa stadialaista tuttua, ja pidimme kvartettitreenit illan keikkaa varten. Käsittämättömästi oli sellainen olo, kuin ei olisi käynyt konsalla moneen vuoteen, vaikka oikeasti valmistuin vuosi sitten keväällä. Hämmentävää. Soiteltuamme oli edessä ajantappoa, jota harjoitimme nostalgista linjaa jatkaen ravintola Meritähdessä sekä Ruoholahden kauppakeskuksen mahtavassa jätskikahvilassa. Oli leppoisaa ja kotoisaa, ja kiva päästä vaihtamaan kuulumisia hyvin samantapaisessa elämäntilanteessa olevien tuttujen kanssa. Viiden maissa siirryimme Marina Congress Centeriin, missä oli päivän eka keikka, taustamusaa kvartetilla Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan vuosijuhlissa. Ekan settimme pääsimme soittamaan aika lailla ajoissa, noin 18.20. Sen ja tokan setin väliin oli ilmoitettu noin kahden tunnin tauko. Siispä taas odoteltiin. Tokan setin piti alkaa 21.15 ja kestää puoli tuntia. Loppujen lopuksi pääsimme aloittamaan 21.50 ja soitimme noin vartin. Hiphei.

KY:n keikalta siirryin Vanhalle, missä oli vuorossa illan toinen keikka, vanhoja tansseja Metsäylioppilaiden vuosijuhlissa YSSOn riveissä. Tämän keikan arvioitu alkamisaika oli 23.15, todellinen aloitusaika reippaasti puolenyön jälkeen. Ekan setin soitettuamme pidimme tauon. Tauon jälkeen olimme ehtineet soittaa yhden valssin, kun järjestäjätaho tuli ilmoittamaan, että nyt ollaan niin pahasti myöhässä aikataulusta, että voisittekin itse asiassa jo lopettaa. Ei sitten ollut tajunnut sanoa tätä ennen kuin lähdimme tauolle. Bläh. Kotona olin loppujen lopuksi joskus vähän kahden jälkeen. Ei maailman rentouttavin lauantai tämä.