Tiivistelmä
"Kivat ja helpot" fuksilabrat eli biokemian harjoitustyöt. Pää hajoaa.
Johdanto
Viime entrystä on aikaa, ja kaikkea on tapahtunut. Nyt ajattelin kuitenkin avautua. Viime viikon maanantaista alkaen olen joka päivä puuhaillut labrajuttujen parissa yhdestätoista viiteen tai parhaimmillaan kuuteen (ja lisäksi käyttänyt harvat tyhjät hetkeni laskuihin, kaavioihin sun muuhun selosteluun). Puolet ajasta olen aivan innoissani, toisen puolen ajasta haluaisin hakata päätäni seinään tai vaihtoehtoisesti imeä itseeni kaiken huoneesta löytyvän etanolin. Kamelin selkä katkesi oikeastaan jo maanantaiaamuna, kun tajusin laskeneeni eräät edellisen viikon jutut ihan pieleen, ja eilen tuli niin kiire Juvenalian sello-orkesterikeikalle, että olin konserttipaikalla viisi minuuttia ennen kuin esitys alkoi, mutta on tänäänkin ollut aika pirun hajottava päivä. Työn alla oli SDS-PAGE, eli semmoinen hilpeä geelielektroforeesisysteemi, jolla tunnistetaan proteiineja.
Aineisto ja menetelmät
Alku oli lupaava. Olin innoissani, koska työ itsessään oli kiinnostava ja jännä. Olin myös niin huisin fiksu että tajusin, miten 5x puskuriliuos piti laimentaa. Oikeastaan vielä siihen asti, kun saimme ajolaitteet kasattua, näytteet geeliin ja ajon käyntiin olin ihan messissä ja hiphei. Sen jälkeen ei sitten oikein onnistunut mikään.
Meidän piti tehdä geeliä seuraavalle ryhmälle, joten pääsimme sitten leikkimään myrkyillä vetokaapissa. Vetäisin iloisesti Finnpipetin sisään jotain - ikävä kyllä oli mahdotonta tietää ihan varmasti, oliko se vettä tai harmitonta puskuria vai akryyliamidia, joka on hermomyrkky ja karsinogeeni ja paha ja varokaa ja aijai.
Tässä vaiheessa ajo olikin valmis, ja palasimme ronkkimaan geeliä, jossa näytteemme olivat. Sehän tietysti repeili miten sattui. Luovutin alkuunsa ja työparini ystävällisesti hoiti homman.
Tulokset
Ikävä kyllä nätin ja hienon (tähän tyyliin) raidallisen geelin sijaan meidän versiossamme oli vielä värjäyksen jälkeenkin vain yksi paksu tumma raita alareunassa. Plääh. Päätimme värjätä sen uudelleen, jolloin lahjakkaana ihmisenä otin ja kippasin kivan sinisen väriaineen pitkin pöytää (toki taktisesti vielä toisen työparin pöydälle, ei omallemme). Tässä vaiheessa onneksi kello oli jo niin paljon, että meidän oli pakko lopettaa, joten en päässyt tuhoamaan enempää asioita.
Tulosten tarkastelu
Olisi se kai voinut huonomminkin mennä. En sentään oikeasti myrkyttänyt itseäni tai muita, tai tärvännyt ja hajottanut peruuttamattomasti mitään kauhean kallista. Täytynee yrittää vielä vähän enemmän, että saisi sentrifugin poksautettua. Enää kaksi päivää jäljellä. Puh.
