X-Kaato-experience

Innostuin ensimmäisestä multisport-kokeilustani niin paljon, että SnowFlakesin kisamateriaaleissa mukana ollut X-Kaato-kisan mainos herätti kiinnostukseni. Kyseessä oli astetta haastavampi kisa syksyisenä aamupäivänä. Parikseni lupautui Elmo, joka oli kesän aikana pyöräillyt ihan päättömiä matkoja, ja kaiken kaikkiaan oli aika lailla kovemmassa kunnossa kuin minä. Joe lupasi lainata pyöräänsä, joka on maastokelpoisempi kuin oma mummoversioni. Kävin myös harjoittelemassa kajakkimelontaa Mirin kanssa, koska en ollut sitä aiemmin kokeillut.

X-Kaato 2011 kisattiin 24.9. Materiaalienjako alkoi Vuosaaren melontakeskuksen tiloissa kello 3.30, minä ja Elmo saavuimme paikalle puoli viiden maissa. Kuuden aikaan kuntosarja kokoontui lähtökuoppiin polkupyöriensä kanssa. Kisa alkoi tunnelmallisella pyöräilyllä halki pimeän Vuosaaren. Emme yrittäneet tunkea kärkijoukkoon, mutta emme myöskään jääneet aivan viimeisiksi lähdössä. Ensimäinen osuus oli kartalta mitaten reilun 8 kilometrin mittainen, mutta sisälsi vain kaksi rastia.

Toinen rasti, joka oli myös 6., 14. ja 19. rasti, oli hiekkarannalla Aurinkolahdessa. Sinne jätimme ensimmäisen osuuden jälkeen polkupyörämme, ja lähdimme juoksuosuudelle - paitsi että reippaan pyöräilyn jälkeen en kertakaikkiaan jaksanut edes kevyttä hölkkää. Plääh. Etenimme sitten reipasta kävelyä välillä pari juoksuaskelta ottaen. Suunnistusosuus ei ollut pitkä, ja tapahtui kokonaan kaupunkimaisemassa.

Leimasimme toistamiseen vaihtopaikalla, ja hyppäsimme pyörien selkään. Toinen pyöräilyosuus oli ensimmäistä lyhyempi, mutta myös metsäisempi. Valittuamme hieman eri reitin kuin mitä olimme kartasta katsoneet päädyimme ajamaan kivisellä rantapolulla, jonka kaltaisessa maastossa olen polkenut viimeksi ehkä joskus lapsena. Onnistuimme myös polkemaan ohi 7. rastin suoraa 8. rastille, mutta toivon mukaan loppujen lopuksi leimasimme ne oikein. 9. rasti oli jännässä bunkkerissa, 10. metsäisellä kukkulalla, ja 11. rasti taas vaihtopaikalla.

Toinen juosten (köh, "juosten") suoritettu osuus oli metsäisämpi kuin ensimmäinen. Sen jälkeen vaihtopaikalla odotti quest-tehtävä: rasti vesiputouksen alla. Sen sai hakea joko juosten tai inkkarikanootilla. Vaihtelun vuoksi valitsimme melonnan. Harjoittelun määrään (ei yhtään) nähden se sujui aika hyvin, emme kaatuneet tai törmänneet mihinkään.

Kisan viides osio oli taas pyöräilyä, kokonaismitaltaan kymmenisen kilometriä. Se vei meidät Vuosaaren satama-alueen ympäri pitkän muurin päässä olevalle näköalatasanteelle quest-ohjeen luo. Tehtävä oli laskea muurissa olevia syvennyksiä, katsoa syvennyksessä numero 75 oleva kirjain, ja kertoa se valvojille. Väärästä kirjaimesta rankaistiin sakkolenkillä. Me onneksi saimme sen heti oikein. Tämän jälkeen pääsimme metsikköön etsimään bunkkeria ja rastia 17. Välillä onnistuin hukkaamaan Elmon metsään, mutta lopulta löysimme toisemme ja rastin, joka oli hienosti syvällä kiven sisällä. Viimeinen pyöräilyrasti ja quest oli täyttömäen huipulla. Jätimme pyörät mäen alle. Ylös kapuaminen oli kävellenkin ihan tuskaa minulle, Elmo puolestaan jaksoi vielä reippaasti lähteä juoksemaan kohti questin määräämää parin sadan metrin päässä sijaitsevaa pistettä. Laahustin perässä, kaukana takana. Ei ihan mennyt sääntöjen mukaisesti, joukkueiden kun ei pitäisi hajaantua.

Lopulta palasimme viimeistä kertaa vaihtopaikalle, istahdimme kajakkeihin, ja aloitimme kisan viimeisen osuuden, melonnan kohti Melontakeskuksen rantaa. Olo oli sen verran voipunut, ettei vauhti ollut päätähuimaava, mutta takana lähestyvä toinen joukkue innosti huitomaan melalla vauhdikkaammin. Kannettuamme kajakit kapean kannaksen yli ja melottuamme vähän lisää saavuimme viimein maaliin. Vaikutti siltä, että emme olleet tässä kisassa ihan viimeisiä, mutta virallisia tuloksia emme vielä tiedä.

Tämäkin kisa oli pääosin erittäin positiivinen kokemus. Olen viimein löytänyt kestävyyslajin, josta oikeasti pidän. Se on eri lajien ja suunnistuksen sekamelska, jonka välissä on hassuja satunnaistehtäviä. Enää pitäisi hankkia kestävyyskunto, jolla tätä voisi harrastaa. Hävetti kävellä, kun kaikki muut juoksivat, mutta minkäs teet, kun ei vaan kykene, ja ei mikään ihme, kun ei kykene, jos liikuntaharrastus rajoittuu kiipeilyn lisäksi lyhyehköjen matkojen hyötypyöräilyyn. Täten asetan tavoitteekseni, että ensi vuonna menen multisport-kisoihin, missä juoksen kaikki jalan taitettavat osuudet. Saas nähdä, miten käy.

Urheiluseikkailua

Minulla on pitkä lista satunnaisia omituisia juttuja, joita joskus haluaisin kokeilla. Luolat olivat listalla, samoin metron ajaminen. Sillä on pitkään ollut myös seikkailu-urheilu, jota katselin joskus 90-luvulla muksuna telkkarista. Viime vuonna törmäsin netissä SnowFlakes Seikkailuun, aloittelijoille suunnattuun tapahtumaan, jossa voi tutustua multisportiin (millä nimellä kutsutaan alle 24h mittaisia kisoja). Silloin aikataulu oli huono, mutta tänä vuonna kisa osui sopivaan kohtaan, ja sain Mirin puhuttua ympäri joukkueen toiseksi puolikkaaksi.

SpeleoTeam lähti SnowFlakes Seikkailuun 11.9.2011 asenteella "kunhan selvitään loppuun asti". Kisassa edettiin kartan ja reittikirjan mukaisesti rastilta toiselle. Matkasta 10 kilometriä taitettiin pyöräillen, 5 km juosten (tai meidän tapauksessamme kävellen) ja 3,5 km meloen inkkarikanootilla. Lisäksi matkan varrella oli muutama yllätys- eli quest-tehtävä: bingosuunnistus, kallioparkour ja suossaetenemisrata. Saavutimme kuin saavutimmekin tavoitteemme, eli selvitimme reitin alusta loppuun virheettömästi, ja jopa ennen kuin aika loppui. Olimme toki tyylikkäästi viimeisinä maalissa, mutta olo oli silti aika suunnattoman voittoisa suorituksen jälkeen.