Lyhykäisesti virsi kaunis, kerrankin:
Tänään häippäisen Helsingistä Nokialle viettämään perinteistä mummolajoulua.
Siellä ei ole juurikaan muuta tekemistä kuin lukea, syödä ja katsoa telkkaria.
Se on aivan ihanaa.
Jotta hyvää ja joutilasta joulua vaan kaikille,
jos nyt joku tänne sattuu eksymään! :-)
23/12/2005
21/12/2005
Oi joululoma, oi autuas sa hetki!
Kerrankin kirjoitan tyytyväisenä ja iloisena! Ihana vapaus! Viimeinenkin kalenteriani täyttänyt meno on nyt hoidettu. Lisää tietysti tulee ja ihan liian pian, mutta sitä ennen on monta päivää ihan tyhjää. Kivaa! Jesjesjes!
Eilinen oli kyllä semmoinen päivä, että jos ei nyt olisi tämä loma alkanut, niin... No, hyvä, kun alkoi. Kulutin puolet eilisestä olemalla tosi onneton, enimmäkseen typeristä syistä - en osaa soittaa, en ehdi ikinä harjoitella, musta ei ikinä tule sellistiä, mä oon huono opettaja, oppilaan vanhemmat vihaa mua jne jne jne, ja sitten muut joutuivat kuuntelemaan sitä. Sääliksi käy niitä. Toisaalta, jos ei kukaan koskaan kuuntelisi, niin en kyllä kestäisi tätä elämä(ttömyytt)äni ollenkaan.
Tänään oli jjjees-päivä. Yhdet hassut kvartettitreenit, vielä hassumpi joululaulukeikka, ja aika päätön barokkisellotunti. Ja kotiin. Päivän ainoa kriisi oli, että netti ei suostunut toimimaan kun pääsin kotiin vapaudestani iloiten. Alkoipa kumminkin toimia myöhemmin yöllä. Loistawaa. Nythän on nimittäin loma, joten voi valvoa pitkin yötä ja tehdä koneella kaikkea turhaa. Tosin, sitähän minä muutenkin tekisin, loma tai ei.
Eilinen oli kyllä semmoinen päivä, että jos ei nyt olisi tämä loma alkanut, niin... No, hyvä, kun alkoi. Kulutin puolet eilisestä olemalla tosi onneton, enimmäkseen typeristä syistä - en osaa soittaa, en ehdi ikinä harjoitella, musta ei ikinä tule sellistiä, mä oon huono opettaja, oppilaan vanhemmat vihaa mua jne jne jne, ja sitten muut joutuivat kuuntelemaan sitä. Sääliksi käy niitä. Toisaalta, jos ei kukaan koskaan kuuntelisi, niin en kyllä kestäisi tätä elämä(ttömyytt)äni ollenkaan.
Tänään oli jjjees-päivä. Yhdet hassut kvartettitreenit, vielä hassumpi joululaulukeikka, ja aika päätön barokkisellotunti. Ja kotiin. Päivän ainoa kriisi oli, että netti ei suostunut toimimaan kun pääsin kotiin vapaudestani iloiten. Alkoipa kumminkin toimia myöhemmin yöllä. Loistawaa. Nythän on nimittäin loma, joten voi valvoa pitkin yötä ja tehdä koneella kaikkea turhaa. Tosin, sitähän minä muutenkin tekisin, loma tai ei.
19/12/2005
Enää pari päivää...
Tämän päivän ja huomisen kun vielä selvitän, niin sitten alkaa viimeinkin kauan kaivattu loma. Kuvittelin, että vikat viikot ennen joululomaa olis olleet vähän helpompia, mutta kummasti se kalenteri kuitenkin täyttyi. Tänäänkin on ennen seitsemää ehkä parhaimmillaan yksi kaksituntinen tauko, riippuen sellotuntini pituudesta, ja sitten tämä lyhykäinen tauko tässä, jonka päätin kuluttaa valtavan hyödyllisesti blogi-tilitykseen.
Viikonloppu oli melkoinen urakka. Tulipa todistettua ainakin ihan empiirisin tutkimuksin, että mun bilekäytöksessä on selkeä kaava. Se on nyt toistunut silloin Major-Espanja-keikkailtana, omissa tupareissa sekä YS:n pikkujouluissa.
Ennen bileitä olen tyypillisesti varovaisen odottavainen, tyyliin, "ei tästä kumminkaan mitään hyvää voi seurata". Sitten kun varsinaisesti päästään vauhtiin, mulla on jonkin aikaa oikein kivaa. Jossain vaiheessa päätän, että tämä riitti tältä iltaa. Sitä seuraa typerä masennus ja angstaus. Mun pitäisi oppia elämään laskuhumalan kanssa. Se on kurjaa, kun joka bileet päättyy siihen, että istun nurkassa ja inhoan kaikkea, etenkin itseäni, ja sitten möngin kotiin vihaisena.
Nohjoo. Eilen ei ollut varsinaisia bileitä, ja sit olikin aika lailla tasaisemmin kivaa. Aamupäivällä päädyin soittamaan erään oppilaani kanssa tämän Kaivopuistossa asuvalle vaarille. Se oli kiintoisaa. Sitten vietin aikaa ekaksi iskän ja velipoitsujen ja sitten kavereiden kanssa. Ainoat nurjat puolet olivat, että söin liikaa, ja Olgalla törmäsin taas siihen, etten sovi yhteen kissojen kanssa.
Ehkä kaikkein hupaisinta tänään oli blogi-aiheinen keskustelu iskällä, kun muut toteisvat, etteivät oikein tajua näitä. En minäkään tajunnut, ennen kuin Jormat halusivat perustaa blogin, ja aloin kirjoitella siihen, ja sitten myös lukea erinäisiä muita. Ja näin tässä sitten kävi.
Viikonloppu oli melkoinen urakka. Tulipa todistettua ainakin ihan empiirisin tutkimuksin, että mun bilekäytöksessä on selkeä kaava. Se on nyt toistunut silloin Major-Espanja-keikkailtana, omissa tupareissa sekä YS:n pikkujouluissa.
Ennen bileitä olen tyypillisesti varovaisen odottavainen, tyyliin, "ei tästä kumminkaan mitään hyvää voi seurata". Sitten kun varsinaisesti päästään vauhtiin, mulla on jonkin aikaa oikein kivaa. Jossain vaiheessa päätän, että tämä riitti tältä iltaa. Sitä seuraa typerä masennus ja angstaus. Mun pitäisi oppia elämään laskuhumalan kanssa. Se on kurjaa, kun joka bileet päättyy siihen, että istun nurkassa ja inhoan kaikkea, etenkin itseäni, ja sitten möngin kotiin vihaisena.
Nohjoo. Eilen ei ollut varsinaisia bileitä, ja sit olikin aika lailla tasaisemmin kivaa. Aamupäivällä päädyin soittamaan erään oppilaani kanssa tämän Kaivopuistossa asuvalle vaarille. Se oli kiintoisaa. Sitten vietin aikaa ekaksi iskän ja velipoitsujen ja sitten kavereiden kanssa. Ainoat nurjat puolet olivat, että söin liikaa, ja Olgalla törmäsin taas siihen, etten sovi yhteen kissojen kanssa.
Ehkä kaikkein hupaisinta tänään oli blogi-aiheinen keskustelu iskällä, kun muut toteisvat, etteivät oikein tajua näitä. En minäkään tajunnut, ennen kuin Jormat halusivat perustaa blogin, ja aloin kirjoitella siihen, ja sitten myös lukea erinäisiä muita. Ja näin tässä sitten kävi.
17/12/2005
Bileet!
Jesh, bileet, eli siis tuparit, olivat oikeasti ihan mukavat ja onnistuneet, ja mulla oli kivaa - hypin seinille suurimman osan ajasta. Jotenkin asiaa auttoi se, että pukeuduin vaatteisiin, jotka alunperin hankin muuan hyperaktiiviselle larppihahmolleni (kirkkaan oranssia & pinkkiä, ei ollenkaan mun värit noin normaalisti). Eli periaatteessa, ei syytä angstiin, kai?
Jjjoo. Tottahan mä aina löydän jotakin, mikä ei ole hyvin. Nimittäin, vieraita kutsuttiin noin 40, niitä oli ehkä parhaimmillaan paikalla 15 tai jotakin siihen suuntaan. Minä kutsuin henk koht. 20 ihmistä. Arvatkaas, montako niistä tuli paikalle? No... Yksi kappale. One. Une. Ein. Uno. 1. (Maija, kiitos, kun olit siellä :-)). Sitten oli muutama yhteinen hyvä ystävä lukioporukastamme. Loput oli kaikki Helenin kavereita (joka siis on mun kämppis, harpisti-musatieteilijä, lukiosta tuttu, hyvä ystävä myöskin (niitä harvoja)). Kyllähän mä niistä Helenin kutsumista tietysti tunsin ison osan. Herättää vaan ajattelemaan. Oon mä aiemminkin ajatellut olevani tylsä, sosiaalisesti rajoittunut ja huono ystävystymään ihmisten kanssa, mut tää oli kyllä isku taikka ehkä kylmä kala vasten kasvoja tän asian suhteen. Että mulla todella on näin vähän kavereita. Mut enhän mä toki voi siitä ketään muuta syyttää kuin itseäni.
Tää alkaa taas jo oikeasti olla laskuhumalaa, vaikka noi kaverittomuus-aatteet vainos mua silloinkin, kun mulla muuten oli oikein kivaa, koska kyllähän mä silloinkin tajusin, että mun kutsumistani tyypeistä ei ole paikalla kuin 1 ainokainen. Nyt vaan alkaa pyöriä päässä sellaset "kukaan ei rakasta mua" ja "kukaan ei tulis mun hautajaisiin jos päättäisin kupsahtaa nyt" -tason ajatukset. Mikä on selkeä merkki siitä, että pitäis mennä nukkumaan.
Huomenna aamupäivällä menen opettamaan ihanaa kilttiä pikku oppilastani. Ei se nyt mikään varsinainen ystävä tietysti ole, mut ainakin se tuntuu sietävän mua.
Jjjoo. Tottahan mä aina löydän jotakin, mikä ei ole hyvin. Nimittäin, vieraita kutsuttiin noin 40, niitä oli ehkä parhaimmillaan paikalla 15 tai jotakin siihen suuntaan. Minä kutsuin henk koht. 20 ihmistä. Arvatkaas, montako niistä tuli paikalle? No... Yksi kappale. One. Une. Ein. Uno. 1. (Maija, kiitos, kun olit siellä :-)). Sitten oli muutama yhteinen hyvä ystävä lukioporukastamme. Loput oli kaikki Helenin kavereita (joka siis on mun kämppis, harpisti-musatieteilijä, lukiosta tuttu, hyvä ystävä myöskin (niitä harvoja)). Kyllähän mä niistä Helenin kutsumista tietysti tunsin ison osan. Herättää vaan ajattelemaan. Oon mä aiemminkin ajatellut olevani tylsä, sosiaalisesti rajoittunut ja huono ystävystymään ihmisten kanssa, mut tää oli kyllä isku taikka ehkä kylmä kala vasten kasvoja tän asian suhteen. Että mulla todella on näin vähän kavereita. Mut enhän mä toki voi siitä ketään muuta syyttää kuin itseäni.
Tää alkaa taas jo oikeasti olla laskuhumalaa, vaikka noi kaverittomuus-aatteet vainos mua silloinkin, kun mulla muuten oli oikein kivaa, koska kyllähän mä silloinkin tajusin, että mun kutsumistani tyypeistä ei ole paikalla kuin 1 ainokainen. Nyt vaan alkaa pyöriä päässä sellaset "kukaan ei rakasta mua" ja "kukaan ei tulis mun hautajaisiin jos päättäisin kupsahtaa nyt" -tason ajatukset. Mikä on selkeä merkki siitä, että pitäis mennä nukkumaan.
Huomenna aamupäivällä menen opettamaan ihanaa kilttiä pikku oppilastani. Ei se nyt mikään varsinainen ystävä tietysti ole, mut ainakin se tuntuu sietävän mua.
15/12/2005
Joulushoppailuargh.
Jjjoo. Siis. Tähän maailmaanhan ehdottomasti kaivataan vielä yksi blogi, joka sisältää päätöntä ja tarpeetonta angstaamista ja valitusta ja itsesääliä asioista, jotka oikeasti on ihan hyvin, eikös?
Terrorisoituani muuan Major-kvartetin blogia koko sen olemassaolon ajan sälällä, jolla ei ole mitään muuta tekemistä koko kvartetin kanssa kuin minä, päätin perustaa oman valitusnurkkaukseni nettiin. Onneksi kenenkään ei ole pakko lukea tätä.
Tänään ajattelin valittaa ja tilittää aiheesta joulushoppailu. Kulutin puoli päivää kiertelemällä kaupoissa, ja ne lahjat, mitä ostin, totesin jälkeenpäin ihan tyhmiksi. Ainakin yhden suhteen päätin jo, etten takuulla anna sitä tyypille, jolle sen kuvittelin ostaneeni. Kun ei se kuitenkaan pitäisi siitä yhtään. Jos pyytäisi aina tarkat lahjatoiveet kaikilta, niin silloinhan ne tietysti saisivat juuri sen, mitä oikeasti haluavat - mutta mitäs kivaa siinä nyt sitten olisi? Minusta lahjaan kuuluu olennaisena osana se, että lahjan antaja ikäänkuin kertoo sillä jotakin sekä itsestään, että lahjan saajasta. Filosofista, yök. Niinjuu, sitä paitsi, meneehän siihen lahjojen osteluun aina rahaakin. Ja sitten ne kaupat ovat vielä täynnä ihmisiä, kun on näin myöhään liikkeellä, ja kaikilla on kiire ja niitäkin ärsyttää olla siellä.
En ole ylipäänsäkään kovin esimerkillinen jouluhenkilö. Korttejakaan en ole edes ajatellut. Eipä ole mitään koristeitakaan täällä huoneessani. Joulukalenterin sentään ostin, mutta siinä on suklaata, joten se on erikoistapaus. Jonkun pitäis vielä kehittää kahvi-joulukalenteri. Semmoinen, mistä saisi joka aamu hyvää valmista kahvia...
Huomenna luvassa: Tuparit. Luultavasti syy jättimäiseen angstiin, syystä että joko sinne ei tule ketään ja ärsyttää, tai sitten sinne tulee tyyppejä, ja piiloudun komeroon/pakenen paikalta, koska mua ahdistaa ne kaikki ihmiset. Jipii. Tai sitten mulla on vaihteeksi kivaa. Sekin on mahdollista, onneksi. Siinä tapauksessa voipi olla, etten kirjoita tänne mitään. Ja maailma pelastuu.
Terrorisoituani muuan Major-kvartetin blogia koko sen olemassaolon ajan sälällä, jolla ei ole mitään muuta tekemistä koko kvartetin kanssa kuin minä, päätin perustaa oman valitusnurkkaukseni nettiin. Onneksi kenenkään ei ole pakko lukea tätä.
Tänään ajattelin valittaa ja tilittää aiheesta joulushoppailu. Kulutin puoli päivää kiertelemällä kaupoissa, ja ne lahjat, mitä ostin, totesin jälkeenpäin ihan tyhmiksi. Ainakin yhden suhteen päätin jo, etten takuulla anna sitä tyypille, jolle sen kuvittelin ostaneeni. Kun ei se kuitenkaan pitäisi siitä yhtään. Jos pyytäisi aina tarkat lahjatoiveet kaikilta, niin silloinhan ne tietysti saisivat juuri sen, mitä oikeasti haluavat - mutta mitäs kivaa siinä nyt sitten olisi? Minusta lahjaan kuuluu olennaisena osana se, että lahjan antaja ikäänkuin kertoo sillä jotakin sekä itsestään, että lahjan saajasta. Filosofista, yök. Niinjuu, sitä paitsi, meneehän siihen lahjojen osteluun aina rahaakin. Ja sitten ne kaupat ovat vielä täynnä ihmisiä, kun on näin myöhään liikkeellä, ja kaikilla on kiire ja niitäkin ärsyttää olla siellä.
En ole ylipäänsäkään kovin esimerkillinen jouluhenkilö. Korttejakaan en ole edes ajatellut. Eipä ole mitään koristeitakaan täällä huoneessani. Joulukalenterin sentään ostin, mutta siinä on suklaata, joten se on erikoistapaus. Jonkun pitäis vielä kehittää kahvi-joulukalenteri. Semmoinen, mistä saisi joka aamu hyvää valmista kahvia...
Huomenna luvassa: Tuparit. Luultavasti syy jättimäiseen angstiin, syystä että joko sinne ei tule ketään ja ärsyttää, tai sitten sinne tulee tyyppejä, ja piiloudun komeroon/pakenen paikalta, koska mua ahdistaa ne kaikki ihmiset. Jipii. Tai sitten mulla on vaihteeksi kivaa. Sekin on mahdollista, onneksi. Siinä tapauksessa voipi olla, etten kirjoita tänne mitään. Ja maailma pelastuu.
Subscribe to:
Posts (Atom)