Huonompaan päin tiistain tunnelmista olisi ollut vähän vaikea päästä, joten keskiviikko ei ollut ihan yhtä ikävä. Tosin aamupäivänä konsalle ryömiessäni iski sentasoinen ahdistus ajoissa valmistumisen vaikeudesta, että teki mieli kiljua ja lyödä asioita. Onneksi se hiljakseen väistyi soittamalla. Harjoittelin reilun tunnin Rautavaaraa ja käväisin kokeilemassa ekaa osaa säestyksen kanssa. Pianisti nimesi sen "Lordi-musiikiksi", mikä oli minusta väärin, kun minusta se on Apocalypticaa.
Aamun soittojen jälkeen arvoin, lähteäkö kotiin vaiko eikö, ja kerrankin tein oikean valinnan. Palasin Perkkaalle, missä (kiitos Scrabblenpeluuta ja irkkiä hidastaneen nettikatkoksen) väkersin ensimmäisen yritelmän opinnäytteeni sisällysluetteloksi ja litteroin muutaman minuutin lisää. Sentään jotain tehty. Huh.
Kotoa piti vielä lähteä pois, koska illalla oli minun osaltani kauden ekat YS-treenit (töiden takia ehdin jo missata kahdet). Olen ollut niin pitkään soittamatta orkesterissa, että se oikeasti tuntui hitusen oudolta. Aika huonosti soitinkin, mutta se nyt oli prima vistaa todella epäselvästä nuotista. Harjoitusten jälkeen oli orkesterin syyskokous. Soolosellistin virassa pysymisen lisäksi menin lupautumaan apuemännäksi, kun joku kerran ehdotti. Jostain syystä teki mieli, kun en ole pariin vuoteen mitään tuommoista virkaa pitänyt, ja apuemännän nakki on helpoimmasta päästä, lähinnä ruoanlaittoa, tiskausta ja siivousta.
No comments:
Post a Comment