Menin nukkumaan myöhään, en saanut unta millään ja kun viimein nukahdin, näin unta suurin piirtein kamalimmasta mahdollisesta asiasta mitä vaan voi tapahtua. Olin lukiotuttujen kanssa käymässä Tapiolan lukiolla, lähdimme sieltä pois autolla mutta ajoimme kolarin Kulttuurikeskuksen parkkipaikalla. Menin autosta ulos katsomaan miten oli käynyt, laskin selloni hetkeksi maahan ja yhtäkkiä se vain oli kadonnut. Etsin epätoivoisesti ja löysin lähistöltä kaksikin omistajatonta sellokoteloa, molemmat aivan samannäköisiä kuin omani, mutta kumpikaan niistä ei ollut minun. Selloni oli varastettu ja kadonnut jäljettömiin. Heräsin epätoivoisissa tunnelmissa, ja olo oli kuin en olisi nukkunut edes niitä paria tuntia mitkä periaatteessa olin unten mailla.
Aamupäivä oli perinteisen hektistä muusikkoilua. Pari tuntia harjoittelua, suoraa sellotunnille, joka venyi niin pitkäksi, että myöhästyin kvartettitreeneistä muutaman minuutin, lyhyt lounastauontapainen ja sitten Westendiin pitämään Tretjakovin soitinvalmennusmuksuille selloesittelyä. Totesin taas, että kurinpitotaitoni ovat olemattomat ja olen ihan liian kärsivällinen riehuvien muksujen suhteen.
Kotosalle valuttuani en saanut tietenkään aikaan muuta kuin joukon Scrabblesiirtoja ja pari kappaletta ropehahmotekstiä. Sitten oli aika lähteä seinälle, mitä olin odottanut innolla, vaan paskat. Oli niin käsittämättömän huono kiipeilypäivä, etten muista vastaavaa. Kai se on vaan niin, että jos ei ole nukkunut ja päivän ravinto koostuu lähestulkoon pelkästään leivästä ja kofeiinipitoisista juomista, se vaikuttaa melkoisen negatiivisesti suorituskykyyn... Voimaa ei ollut lainkaan, tasapaino oli metsässä, yhtä ainoaa reittiä en saanut puhtaasti kiivettyä. Eikä se mitään, että kiipesin huonosti, mutta oikeasti hirvittävää oli, että kiipeäminen tuntui pahalta. Pelkästään ikävältä ja siltä, että haluan pois.
Iltamyöhään tajusin, että myös Scrabble alkaa tuntua pakkomielteiseltä enemmän kuin hauskalta. Ja sähköpostiin tippui yleismaili opinnäyteohjaajalta, jossa ilmoitusluontoisesti todettiin, että opinnäytetyön ohjausta ei enää keväällä saa, koska ohjeajan mukaan jouluna pitää valmistua. Aina ennen on saanut, mutta nyt on tämä tämmöinen säästöbudjetti päällä. Perkele.
Onkohan minun elämässäni joskus ollut jotain kivaakin? Tällä hetkellä en oikein kykene tajuamaan sitä. Vihaan tätä. Haluan tauolle. Missä on offgame-tila?
No comments:
Post a Comment