Akateeminen OmpeluKerho, alias lukioporukkamme, piti tänään syksyn ekan virallisen kokouksensa, ja se oli minun luonani. Koskapa se oli myöskin useammalle porukasta eka vierailu nykyisessä kämpässäni, otin sitten ja stressaannuin tästä(kin) reippaasti. Aamupäivä menikin siivotessa ja päivän ruokalistaa suunnitellessa.
Ensimmäisten ihmisten saavuttua lähdimme kauppaan, ostimme tarvittavat asiat ja--voi elämä. Tajusin jättäneeni avaimeni sisään. Eka kerta kun olen siinä täällä onnistunut. Piti tietenkin juuri mennä tekemään se näin, että tulin lukinneeksi ulos itseni lisäksi myös neljä kaveria. Hävetti niin sairaasti ettei mitään rajaa. Ei se mitään, Laaksolahdessa Mirjan porukoilla piti olla vara-avain. Vaan kun hyvin ystävällisesti Mirjan äiti ajeli Perkkaalle tuomaan kyseisen avaimen, ovelle päästyämme havaitsimme, ettei se kyllä ole tämän oven avain, vaikka sen oli vuosikausia luultu olevan, kukaan vaan ei koskaan ollut kokeillut. Hienoa. Kämppääni siis on oikeasti vain kaksi avainta, ja ne molemmat ovat minulla. Onneksi isännöitsijän ovenavauspäivystäjä tuli paikalle nopeasti. Olimme tosin saada aikaan vielä yhden kriisin siitä, että hän halusi 20e ovenavausmaksua, ja saimme tosissamme laskeskella ja koota että viideltä ihmiseltä saatiin sen verran käteistä kokoon. Argh. Ja mitä tästä kaikesta opin (paitsi että avainten sisään jättäminen on tyhmää, ihan kuin sitä eivät kaikki tietäisi) on, että jestas, miten käsittämättömän vahvasti ja pahasti otan tuollaisen itsensä nolaamisen ja tyhmältä vaikuttamisen. Tuntui aivan kammottavalta.
Alkusählingin jälkeen ei paljon pahempaan suuntaan olisi voinut päästä, ja onneksi ei ollut yritystäkään. Ruoka saatiin väkerrettyä kasaan ilman isompia kämmejä. Tomaatti-fetamuffinssit olivat jänniä, kana-couscous-salaatti mangolla ja pinjansiemenillä aivan mainiota. Jälkiruoaksi kasattu mokkapalantapainen kookoskuorrutettu juttu oli ehkä hienoinen pettymys, mutta ei se suinkaan pahaa ollut.
Syöminkien jälkeen ohjelmassa oli yleisen jutustelun lisäksi nerokas vaatevaihto-meininki, eli ihmiset olivat tuoneet mukanaan syystä tai toisesta käyttämättöminä kaapeissaan lojuvia vaatteita, ja katselimme, josko niille löytyisi uusia omistajia. Löytyi yllättävän monelle, minullekin taisi tarttua mukaan ainakin kahdet caprihousut, kaksi hametta ja neljä paitaa, ja aika lystiä oli muutenkin. Viimeistelimme vaatesäädön viemällä kenellekään kelpaamattomat vaatteet kierrätykseen. Ja maailma pelastuu! Tai sit ei.
No comments:
Post a Comment