Lähestyvä ToTon kakkoskauden aloitus hiippaili uniini. Unessani pelasin seuraavassa pelissä jostakin ihmeen syystä tukevaa keski-ikiäistä velhomiestä, joka kuitenkin pukeutui melko lailla siten kuin olen suunnitellut oikean hahmoni pukeutuvan. Minulla oli sitten melkoisia proppautumisvaikeuksia että kykenisin mukamas näyttämään uskottavasti hahmoltani. Uneen sisältyi myös jotain rannalla harhailua sekä ajelua polkupyörällä, jonka molemmat kumit olivat puhki.
Päätettyäni vakaasti että käytän loppuviikon suunnitelmallisesti ja järkevästi, väsäilin aamupäivän ajan aikataulua ja listaa asioista, jotka pitäisi tehdä. Kuvaavasti se jäi kumminkin vähän puolivalmiiksi. Sainpa sentään ainakin jossain määrin valmiintapaiseksi Berliini-ropehahmo-luonnoksen, ja onnistuin viimein ompelemaan takkiin siitä tippuneen napin. Ooh näitä sankarillisia saavutuksiani.
Päivän soitannollinen osuus oli opetusta, ja melkoinen oppitunti olikin. Saimme oikein kunnon riidan aikaan, kun oppilaani oli ihan vakuuttunut että minä soitan yhden jutun väärin ja hän oikein. En kyllä soittanut väärin. Nii. Lopulta päätimme, että okei, oltiin molemmat väärässä. Vaan olipa melkoinen tilanne.
Kiipeilyäkin päivään mahtui, ja tänään se taas sujui ja oli kivaa, vaikka mitään uutta en saanutkaan kiivettyä kovin pitkälle. On se varmaan siis uskottava, että pitää syödä ja nukkua, jos haluaa kiivetä.
No comments:
Post a Comment