Ulkona oli niin pimeää, että katulamput olivat päällä suuren osan päivästä, joten kotonakaan ei paljoa valoa näkynyt. Lusmusin opinnäytetyöstä ja yritin soittaa. Tulin muun muassa harjoitelleeksi yhtä Tulindbergin kvarteton osaa, ennen kuin tajusin, että hetkinen, tätä osaa ei muuten esitetä, ei minun tätä tavitsekaan osata.
Kiipeily oli jokseenkin vetelää. Lisäksi A-hallissa oli kovasti uusien reittien askartelu meneillään ja suuri osa seinistä pois käytöstä, joten kiipesimme vaihteeksi pelkästään B- ja C-halleissa, uusia, ihmeellisiä ja tuntemattomia reittejä. Mikään niistä ei ihan kauheasti innostanut.
Nopsan kotonakäynnin, tavaroiden- ja vaatteidenvaihdon jälkeen roudauduin Kansallismuseolle YS-kvartettikeikalle. Kuten tavallista YS-kvartettikeikkojen kyseessäollessa, olin aika pihalla siitä, mikä tilaisuus oikeasti oli. Joku luento joka liittyi jotenkiin Amrfeltiin, sen jälkeen sitten cocktailtarjoilu, jonka aikana soitimme taustamusaa, eli Tulindbergiä ja Mozartia, eli siis sellistin osalta melkoista humppaa. Ihme kyllä Tulindbergilla oli joitakin ihan Boccherini-maisia sellosooloja, sen verran korkealta, että oli oikeasti vähän tekemistä ja hakemista. Sen sijaan Mozartissa onnistuin eksyttämään itseni jatkuvien toistuvien kahdeksasosien sekaan niin hyvin, että oikeasti tipuin riviltä yhdessä kohdassa. Noloa. Onneksi pääsin mukaan takaisin aika nopsaan.
Soittelun palkkioksi kävin viulisti-Mian kanssa Iguanassa syömässä, ja kotiinpäin valuessani havaitsi, että kello on niin paljon, että siihenpä se päivä näköjään menikin. Äh. Myöhäisiltaan tosin vielä sopi lisää Berliini-hahmon askartelua irkitse sekä uusin Heroes-jakso. Se onnistui tekemään pari käännettä, jotka yllättivät ainakin minut ja saivat toiveikkaammaksi jatkon kiinnostavuuden kannalta.
No comments:
Post a Comment