Olipa vaihteeksi lähestulkoon sellainen päivä, kuin kaikkien pitäisi olla. Aamulla harjoittelemaan konsalle (melkein tarpeeksi aikaisin), ja sitten soittotunti. Oli vieläpä melkoisen pitkä, semmoinen tunti 40min, mutta toisaalta, koska kuulemma ensi viikolla on joku ihme syysloma (mitä ikinä se tarkoittaakaan), seuraava tunti on vasta parin viikon päästä. Sillä samaisella viikolla pitää ilmoittautua tutkintoon, ja sitten onkin enää kuukausi aikaa. Argh. Loppu lähestyy.
Soittojen jälkeen jumitin hetken kahvilassa, missä tuli opiskelukavereiden kanssa nuristua ja puitua nyrkkiä oikein kunnolla. Stadian asiat ovat menossa ihan päin helvettiä. Käsittämättömiä säästötoimenpiteitä ilmestyy joka suunnalta. Opinnäytetyön ohjausta ei anneta--tällä hetkellä opinnäytettään yliajalla tekeville tämä oli ilmoitettu yhtäkkiä tylyllä sähköpostiviestillä--edellisellä viikolla vielä oli ohjausta, sitten yhtäkkiä kerrotaan että ehei, ei tipu enää ei. Tuntiopettajien työmääriä vähennetään rankasti, kuukausipalkkaiset tekevät ylitunteja. Ehkäpä kaikkein älyttömimpänä asiana, viime keväänä jatkotutkintoa tekemään valitut joutuvatkin karsimaan opiskelupaikastaan uudelleen, niin että joulun alla on uudet pääsykokeet, ja ilmeisesti alle puolet saa jatkaa. Jonkun pitäisi selvästi ottaa asia omakseen ja tehdä jotain, sen sijaan että vain purnaamme keskenämme kahvilassa, mutta eipä taida sellaista innokasta aktiivia löytyä. Ei minusta ainakaan sellaiseksi ole. Onneksi en ole talossa enää kauaa, alle vuoden, vaikken ihan ohjeajassa valmistuisikaan.
Palailtuani kotiin tartuinkin sitten opinnäytetyöni surkeisiin pieniin alkuajatuksiin ja yritin saada edes jotain tehtyä. Päädyin selaamaan aiempia opinnäytetöitä netistä. Siinä missä aikaisemmin olen naureskellut niiden sekalaisuudelle, sille, että ne voivat olla aiheesta mistä hyvänsä, nyt ne yhtäkkiä kaikki näyttivät minusta käsittämättömän saavuttamattoman hyviltä ja hienoilta ja siltä, että en minä ikinä voi yltää vastaavaan. Lisäksi sain listattua pari mahdollista lähdekirjaa ja tehtyä sisällysluettelon, jolla tuskin tulee olemaan mitään yhtäläisyyttä lopullisen vastineensa kanssa.
Oltuani päiväni "ahkera" katselin illan iloksi Heroesin 2. kauden kolmannen jakson, ja en oikein pitänyt. Päädyin vähän sellaiseen havaintoon, että en oikein pidä mistään uusista juonikuvioista. Pahus. Mutta on se silti Heroesia... Lisäksi Berliini-hahmo eteni taas hitusen, ja koin olevani vähän pihalla, mutta ehkä se ei ole vaarallista.
No comments:
Post a Comment