Debsu ja Lintsi

Sunnuntaista ei löytynyt varsinaista post-larp-low:ta, vaan löytyipä muuta mielenhäiriöisyyttä. Kun yritin aloitella debriefin kirjoittamista aamupäivällä, törmäsin tunteeseen, etten saa kirjoitettua yhtä ainoaa lausetta edes siten, että se olisi kieliopillinen, saati sitten että se oikeasti olisi sujuvaa kieltä. Se sotkeutui hienosti huonosti nukutun yön aikana märehtimiini asioihin, kuten siihen, miten tyytymätön olen itseeni, kun tietyissä tilanteissa koen vaikuttavani tyhmemmältä kuin olen. Argh. Tilitettyäni asiasta sekavia irkissä onnistuin viimein kirjoittamaan debriefiäni eteenpäin. Sain sen peräti valmiiksikin, ja se olikin päivän ainoa kunnollinen saavutus.

Iltapäivällä loppui järkevä puuha, ja tilalle tuli huvipuistoilu. Lintsin Valokarnevaali oli tänään viimeistä päivää auki. Kyseessä siis oli Lintsin vuoden viimeinen aukiolopäivä, ja minulla oli edelleen nippu laitevapaalippuja käyttämättä. Siispä kasaannuimme lukioporukalla haaskaamaan niitä. Valokarnevaalissa oli nättiä ja tunnelmallista, valaistu Linnanmäki on mahtavan näköinen, kun on täysin pimeää. Kävin läpi kaikki vakio-suosikki-laitteeni vielä kerran (Vuoristorata, Linnunrata ja Pikajuna). Lisäksi ihastelimme tuliakrobaatteja ja joimme hääpäiväkaakaot (pelotavaa, että minulla on kavereita, jotka ovat olleet jo vuoden naimisissa!). Ihan täysin yllättävä uusi Lintsin suosikkipuuhakin minulle löytyi. Siellä nimittäin on tanssipeli, siis tanssimatto oikeana pelihalliversiona. Tulinpa hyppineeksi ihan innolla, ja oli huvittavaa tanssimattoilla tuolla tavoin "julkisesti", kun ihmiset kerääntyivät katselemaan. Onneksi olen siinä ihan hyvä, siten tilanteen saattoi kokea nimenomaan loistavana pätemisenä, ei itsensä julkisena nolaamisena.