Uni-ilmiö

Näin unta, jossa oli kesä, ja olimme menossa perheen kesken kalliolle kiipeämään. Ajelimme äidin ja pikkuveljien kanssa jotain hiekkaista puskatietä, kunnes havaitsimme, että hups, köysi muuten jäi kotiin. Kun käännyimme ja lähdimme ajamaan takaisin, tien yli kulkenut hieno (hämmentävän roomalaisen oloinen) kivinen kaarisilta sortui, ja tukki tien edestämme. Jossakin näillämain heräsin ja nukahdin saman tien uudelleen. Toisessa unessani olin jo tämän päivän aamussa, menossa kiipeämään Tapanilaan, mukana Elmo, Miri, ja kumma kyllä myös Tiemus. Tämäkin tosin meni pieleen, koska jossakin vaiheessa tajusin jättäneeni kiipeilyvarusteeni metrovarikolle(?!), ja jouduin hirveässä kiireessä kipaisemaan niitä hakemaan. Mutta oikeasti hienoa kyseisessä unessa oli, että siinä myös kerroin kavereilleni nähneeni juuri unta, jossa oltiin menossa perheen kanssa kalliolle ja unohdettiin köysi. Vau. Selitin jälkimmäisessä unessa ihmisille, mitä edellisessä unessa oli tapahtunut. Enpä ole tämmöiseen uni-ilmiöön aiemmin törmännyt. Aika jänskää.

Heräiltyäni Miri ilmaantui, Elmo poimi meidät kyytiin ja suuntasimme oikeastikin kiipeämään, eikä kukaan edes unohtanut mitään, paitsi kiipeilykunnon. Minähän siis en ole kipeä enkä ole ollutkaan, joten tottahan toki oli ihan järkevää kiivetä. Oli se aika voimatonta räpellystä joka tapauksessa, vaikka sainkin kiivettyä taas pari aiemmin enemmän tökkinyttä reittiä puhtaasti. Lisäksi onnistuin möngertämään hassun möykkykokoelmareitin viimeisenkin muuvin. Miriä ei varmaan olisi pitänyt päästää seinälle ollenkaan, sen verran tuskaisalta meno vaikutti, mutta ottipa sitten ainakin kevyesti...

Kiipeilyn jälkeen oli kiire penkoa kirjastosta muuan säestysnuotti ja suunnata opettamaan. Loppujen lopuksi taisin säestää pianolla paremmin kuin opetin. Bläh. Kotiin palattuani Miri oli jo livahtanut Ranskaan. Itsekään en kauaa kotona viihtynyt, vaan melkein saman tien hipsin Kauniaisiin, Maijan synttäreille. Siellä oli paljon enimmäkseen vieraita ihmisiä, ja onneksi myös paljon puuhaa, lähinnä pelattiin ihmissusia ja kyläläisiä sekä Twisteriä, mikä on aina yhtä vinkeetä (ja tuskallista). Eivät ne vieraat ihmisetkään sitten niin pelottavia olleet, vaan enemmänkin aika hassuja. Lähdin kuitenkin aikaisin pois että ehtisin valmistautua huomiseen ToTo-peliin, paitsi etten oikein keksinyt, miten siihen valmistaudutaan.