Aamulla ulkona näytti harmaalta ja ankealta ja juuri siltä, ettei sinne tekisi mieli mennä. Sain kuitenkin vakuutettua itselleni, että en varmastikaan saisi Turussa mitään järkevää aikaan jos jumittaisin kaupungissa kauemmin. Siispä pimeyttä uhmaten raahauduin Espooseen. Siinä se päivän hyödyllinen ja tehokas osuus taisikin olla.
Tarkoitus oli, tietenkin, kuten aina, tehdä opinnäytettä ja soittaa. Molempia sain aikaan säälittävän vähän. Kiipeämäänkään ei menty kun Olmi siirsi huomiseen. Sen sijaan leivoin sipulisämpylöitä, joista tuli hyvin suuria.
Lisäksi, ihan kuin ulkona vallitseva harmaus ei riittäisi, kämppäni iso kattolamppu otti ja poksahti. Sen vaihtaminen vaatisi melkoista taiteilua jakkaralla keskellä huonetta ilman tukea, ja jos yritän sitä yksin, luultavasti pudotan ko. plafondin lasikuvun lattialle ja hajotan sen. Jokunen viikko sitten keittiöni kattovalo paloi, ja toistaiseksi kukaan ei ole onnistunut ruuvaamaan siihen uutta hehkulamppua paikoilleen niin, että se tekisi mitään. Siispä asuntoni kaksi suurinta valonlähdettä on poissa pelistä. Kun ulkona alkaa ilta pimetä melko aikaisin, tulee kotona kovin pimeää. Äh.
No comments:
Post a Comment