Mitä pidemmälle viikko etenee, sitä varmempi alan olla siitä, että se on ihan turha ja tyhmä ja sen olis voinut vaan jättää väliin. Vuorossa sarjassamme Velmutäti Kertoo--Ei Näin: Tenttiinluku.
Sain suurin piirtein kirjan luettua yön aikana. Nukkua en oikein ehtinyt. On siis mahdollista lukea lähestulkoon kolmisensataa sivua päivän aikana. Sen omaksumisesta ei tosin oikein puhettakaan, eikä edes siitä, että muistaisi puoliakaan lukemastaan. Taas näitä päiviä kun niin kovasti haluaisin olla Jaana. Tällä lukemisella tentti sitten meni ihan miten sattui. Neljästä kysymyksestä kolmeen sain jotakuinkin jotain järkevähköä vastailtua, joskin puutteellisesti, siihen neljänteen en meinannut keksiä mitään, joten kirjoittelin sitten tentaattorin huviksi jotain ympäripyöreää jaaritusta. Tulisikohan tällä opiskeluaikani eka 2/5-arvosana...
Olin kuvitellut, että menisin tentin jälkeen konsalle soittamaan, mutten millään kyennyt. Hain sellon ja menin kotiin. Soittamisen sijaan katselin uusimman Heroesin ja räpelsin sekä Jaanan että Sinin debriefit kasaan. Tunsin itseni hirvittäväksi lusmuksi, kun palkitsin itseäni tuollaisella turhalla ajanvietteellä, vaikka olin vain kämmännyt koko pahuksen lukemisen ja tentin täysin.
Iltapäivän edetessä väsymys sai minut kunnolla kiinni. Eilisen liian myöhään lukemisen, kofeiiniyliannostuksen ja valvomisen jäljiltä olo oli kuin olisi ollut kipeä. Ja sitten piti lähteä YSsään. Aargh. Ja siinä missä viime viikon stemmikset peruuntuivat, nyt jouduin ne sitten pitämään, eli harjoittamaan orkesterin selloja. Väsytti sairaasti ja muutenkin tunsin itseni pöllöksi tuommoisessa uudessa oudossa asemassa. Enpä tiedä, oliko koko stemmiksistä yhtään hyötyä kenellekään.
No comments:
Post a Comment