Aatoksena oli mennä pitkästä aikaa ajoissa konsalle aamusta, mut eipäs siitä mitään tullut. Eivät tahdo mokomat univelat yhden yön nukkumisella kuittaantua. Ehdin sentään hetkisen soitella ennen soittotuntiani, mutten oikeen tarpeeksi enkä keskittyen.
Soittotunnilla tajusin viimein asian, jota Tapani on yrittänyt selittää pitemmän aikaa: pidän oikeasti selloa väärin. Väärässä asennossa. Olen kait tehnyt aina niin. Ei se nyt ihan kamalan iso korjaus ole mikä pitäisi tehdä, mutta kovin vaikea, sekä ajatuksena että käytännössä... Ei ole yhtään kiva tunne, kun tiedostaa tehneensä jotain väärin semmoiset 16 vuotta. Ääh. Olipas siis soittotunti.
Oman soiton pähkäilyn jälkeen siirryin opettamisen pariin, vaikka tunsin kyllä harvinaisen epäpäteväksi itseni, kun en kerta itse edes perussoittoasentoa osaa. Tunti oli harvinaisen levoton, mutta syytän kyllä siitä osittain oppilastakin, sekin oli jos mäkin olin, nii.
Olin ihan ollut varma, etten oppilaan jälkeen jaksaisi kuin hiippailla Pasilaan, mutta mystisesti jalkani kävelyttivätkin minut konsalle, harjoituskoppijonoon ja pikkoloselloa harjoittelemaan. Sehän olikin oikein hauskaa. Ja sitten sain aivan parhaan puhelinsoiton: Mirja kyseli, josko minua voisi kiinnostaa muuan piahkoin vapautuva kämppä! Ai että voisiko! Jes, jes, jes, olispas kyllä aivan loistavaa päästä yksiöön täältä solusta. Toivottavasti tämä toimii ja toteutuu.
Illalla piti vielä väkerrellä läksyjä, kun menin taas vaihteeksi ottamaan kieliteknologiaa etänä. Ihmettelinpä sitten yömyöhään jotain RST- ja XML -dokumentteja vähän huonolla menestyksellä ja ärsytti. Ääh.
No comments:
Post a Comment