Masennuntai

Maanantain meni tavallisesta päivästä ankeaksi ja päättyi harvinaisen masentuneisiin tunnelmiin.

Aamusta ehdin kohtalaisen ajoissa konsalle harjoittelemaan ja sain vähän soiteltua. Kvartettia harjoiteltiin vaihteeksi ihan konserttisalissa, ja saatiin myöskin jotain aikaan, tai ainakin tajuttiin, että ei osata, ja keikkaan on aikaa vajaa kaksi viikkoa. Kvartetin jälkeen suunniteltiin selloryhmis, ja sitten kipaisin keskustampaan päin hakemaan ajokorttiotteen metrojuttuihin ja käväisemään kirjastossa.

Päätin haaskata reilun tunnin tyhjää aikaa istumalla kahviossa hahmoani kirjoitellen tai jotakin sen suuntaista. Silloin tipahtikin sähköpostiini viesti, joka muistutteli YS-SalonkiOrkesterikeikasta lauantaina. Pentele, olin sitten mennyt lupautumaan sellaiselle, enkä käsittämättömän typeränä ollut merkinnyt sitä kalenteriini. Olin ajatellut mennä Turkuun viikonlopuksi. Enpä mene. Kaiken päälle vielä havaitsin, että kyseistä keikkaa varten harjoiteltaisiin illalla. Siispä selloryhmiksen jälkeen Vanhalle soittamaan YSSO-humppaa. En olisi jaksanut, oli nälkä ja väsy ja vitutti. Kävin ostamassa tauolla karkkia, mikä oli tyhmää.

Kotiin viimein päästyäni selailin kalenteria ja totesin, etten tiedä, milloin seuraavan kerran ehdin Turun suunnalle, ja muutenkaan en tykkää niistä kaikista kiireistä, mitä siellä on. Angst. Aikataulustressi. Masennus. Ahdistus. Ikävä.

Yritin korjata mielentilaani syömällä liikaa karkkia, mutta siitä tuli vain paha olo. Sen sijaan Apocalyptica auttoi.