Heräsin hurjan aikaisin että ehtisin asioita ja sitten kämmäsin jumittamalla nettiin ihmettelemään opintotuki- ja verojuttuja, jotka vaan eivät avaudu minulle, ja sen jälkeen myöhästyin bussista, kun en tajunnut, mille niistä noin kolmesta Pasilan aseman ympäristön bussipysäkistä pitäis mennä. Löysin sentään perille sovitelemaan työvaatteita. Hii. Jotenkin sitä tuntui taas hitusen todemmalta metrokurssin lähestyvä aloitus, kun kokeili kuskin asustusta. Ja musta vaan on niin vinkeetä että työasuuni kuuluu solmio. :-P
Ylläripylläri, seuraavaksi suuntasin konsalle harjoittelemaan. Harjoittelu tökki, kun oli kamala nälkä, joten menin lounaalle heti kun sitä oli. Harjoittelu tökki lounaan jälkeenkin, koska sain puhelun, josta sain hyvin huonon omantunnon. Olin nimittäin vähänniinku luvannut mennä soittamaan Kätketyt kasvot -larppiin, mutta kun ei siitä hetkeen ollut kuulunut, ajattelin, että noh, jos minua ei vaikka kaivatakaan sinne. Olisipas kaivattukin, mutta pentele, minä olen nyt menossa Turkuun. Piste. Sanoin siis, etten tule tuonne. Olen viimein oppinut sanomaan "ei" kaikennäköisiin keikkapyyntöihin sun muihin tämmöisiin soittojuttuihin. Vielä kun oppisin elämään sen kanssa.
Iltapäivän aikatauluputkessa oli oma soittotunti, kvartettitreenit ja kaksi oppilasta, joista jälkimmäinen Kulosaaressa. Kyllä taas väsytti kun viimein pääsin kotia.
No comments:
Post a Comment