Aamun avasivat iloluontoisesti homehtumista yrittävä kahvinkeitin sekä Hoasin huoneistoja perustarkastusta varten katsastava setä, joka soitteli ovikelloa kun olin kylpytakissa ja kämppis vielä kait nukkumassa. Onneksi setä meni pois ja tuli vasta myöhemmin takaisin.
Käväisin Kulosaaressa opettamassa, paitsi että meni säveltämiseksi se tunti. Sävelsimme hienon "sormet pyöreiksi" -laulun, jee jee. Sittenpä konsalle loppupäiväksi harjoittelemaan. Aloitin harvinaisen lahjaisasti: totesin, että onpas tuo talla kaamean kieroon mennyt, jospa vaikka suoristaisin sitä vähän. Löysäsin kieliä ja yritin vääntää, niin pum, kaatui sitten kokonaan mokoma. Iiik. Oli vähän asettelemista ja virittämistä että sain takaisin ja pelotti, että rikon jotain, mutta lopulta sain kohdalleen, ja on se nyt paljon suorempi. Selvästi vaikutti äänenväriinkin, en vaan osaa päättää, menikö parempaan vai huonompaan suuntaan. Soittelin myöskin osan ajasta "karaokena", eli yritin korvata säestysharjoitusten olemattomuutta soittamalla nauhan päälle. Ei se ihan sama asia ole, mutta kuvittelen että siitä ehkä oli jotain hyötyä.
Harjoiteltuani sen verran, etten enää kyennyt taukoilemallakaan palauttamaan keskittymistäni, laitoin sellon kaappiin ja lähdin kätkökierrokselle! Ensin kävin ostamassa välttämättömän varusteen eli taskulampun, sitten bongasin melkoisen nopsasti kaksi geokätköä Ruoholahden tienoilta ja kolmannen Rautatientorilta. Neljäs kohteeni oli Pasilan aseman kieppeillä, hitusen vaikeapääsyisellä kalliolla, johon oli jännä hiippailla yksikseen ja josta oli hienot näkymät yli ratapihan. Harmi vaan, kätkö oli jäässä ja lumessa, joten en saanut nimeäni siihen. Jännää ja siistiä oli silti. Vasta kotiinpäin kävellessäni tajusin, miten älyttömän kylmä oli. Tee ja chococappuccino/minttusuklaa-Baileys lämmittivät. Sen sijaan uusin Heroes aiheutti ahdistusta.
No comments:
Post a Comment