Näin vaihteeksi larppiunta. Tämä oli harvinaisen hämärä sekamelska, jossa oli mukamas Toto-peli, mutta pelasin Siniä, joka oli Jaanan vaatteissa, Hapmu-tyyliin. Muut pelaajatkin olivat omituisia hybridejä tutuista ihmisistä.
Tänään piti olla vapaapäivä että ehtii soittaa. Enpäs oikein soittanut, teinpäs kaikkea muuta.
Aamupäivästä muun muassa kirjoittelin seuraavan kaupunkipelikampanjan hahmoani, vaikken edelleenkään tiedä, ehdinkö sitä pelailemaan, naureskelin horoskoopeille, sekä katselin juna- ja metrokuvia.
Käväisin iskän ja Joen kanssa syömässä. Havaitsin, että olen kai vähän nörttiintymään päin, kun kykenin vertailemaan ja keskustelemaan uusista teknoleluista olematta aivan pihalla. Kännykän videopuheluominaisuuskin tuli sitten kokeiltua, hip.
Takaisin kotiin ja "soittamaan". Olisin voinut melkein jotain saadakin tehtyä, mutta äiti soitteli ja päädyin angstaamaan tämän lähestyvistä synttäreistä, joihin en edes ehdi, pitäisi keksiä sitten jotain oikeasti kivaa ja siistiä, mutta enpäs tiedä, ääääh...
Soitin sentään illan päätteeksi tutkinto-ohjelmistoni läpi, mutta kun yritin sitä tyhmää soittoasentoani korjailla, oli lopputuloksena vain se, etten oikeasti löytänyt laisinkaan luonnollista asentoa. Ohjelmistokin tuntui pitkältä ja raskaalta, enkä osannut Virtaperkon Metsää ja unta enää ulkoa, vaikka vielä pari viikkoa sitten muka osasin. Ja vaikka oikeasti on paniikki ja ahdistus siitä, etten osaa ja en ehdi, siltikään ei harjoitusintoa vaan meinaa mistään löytyä. Aina tää on tämmöistä. Tämän takia minusta ei tule isona oikeaa sellistiä.
No comments:
Post a Comment