Aloitin aamuni kuin joskus vuosia sitten aina tein: raahauduin aamulla Tapiolan koululle/lukiolle. Oli aikas nostalgisen tuntuista. En tosin pahemmin törmäillyt siellä mihinkään vanhoihin opettajiin tai muihin tuttuihin. Sentään bongasin Joen, jonka vanhoja tansseja sinne menin ihastelemaan. Hip. Olivat kyllä ihanat, jotenkin ihan yllätyin itsekin siitä miten innostunut ja toisaalta liikuttunut olin katsellessani. Voooooi.
Tanssien jälkeenkään en ehtinyt vanhalla koululla pyöriä, kun piti kipaista konsalle pikkolosellotunnille. Se oli taas kurja. Jos opettaja viime viikolla nimenomaan sanoi, että soita tästä minulle eka sivu hitaasti ulkoa, minusta on todella inhottavaa, ettei tästä pidetäkään kiinni. Olisin sen ekan sivun osannut hyvin, mutten sitten soittanut sitä kuin kertaalleen, koska sen sivun loppuun päästyäni ope sanoikin, että soita vaan eteenpäin--enkä ollut katsonut sitä ollenkaan edemmäs. Sitten ärsytti kun en osannut, ja toisaalta tuntui niin epäreilulta, kun en tietenkään osannut, kun se oli sanonut ettei tarvi harjoitella sen enempää... ärh.
Ihqujen tanzujen ja tyhmän soittotunnin jälkeen alkoi viikonloppu: junaan ja Turkuun. Totuttuun tapaan siellä saman tien seinälle. Edellisestä kiipimästäni oli ties kuinka monta viikkoa, ja aluksi tuntuikin harvinaisen kömpelöltä touhulta. Hiljakseen kumminkin jotain ehkä palautui mieleen, tai ainakin alkoi tuntua kivemmalta. Jee. Jospas vain ehtisi kiivetä vähän useammin. Kiipimisen jälkeen tietty syömään ja kahville, ja sitten Mirille hyppimään tanssimatolla, möllöttämään ja hysterisoimaan.
No comments:
Post a Comment