Olin päättänyt pitää kivan ja rauhaisan aamun, heräilin ilman herätystä silloin kun huvitti, keittelin kahvia sun muuta--mutta jokin vain mätti. Kun nimittäin puolilta päivin selvisin konsalle, havaitsin, että jostain ihan käsittämättömästä syystä väsytti niin älyttömästi, etten oikein kyennyt soittamaan. Yritin sitten juoda kauheasti kahvia. Kahviossa intouduin vain julistamaan perinteisen positiivista elämänfilosofiaani: "huonosti se kumminkin päättyy", tuli todettua ensin avioliitosta, sitten elämästä. Väsymys vain ei suostunut häipymään, enkä edes keksinyt sille mitään selitystä, koska olin kumminkin nukkunut ihan tarpeeksi, eikä pitäisi univelkojakaan kauheasti olla. Ihan syvältä tämmöinen. Sen vähän kun sain jotain soitettua, totesin, että Brahms on juurikin sellaisessa vaiheessa, että haluaisin soittaa sitä säestyksen kanssa, ja ajan. Semmoinen puolitoista tuntia olisi kiva. Ei vaan ole mahdollista. Saasta tätä typerää tutkintoa oikeasti. Pentele.
Hmm, ja kun sitä tutkintoa on tässä tullut jo kirottua niin monet viikot, niin laitetaans tähän nyt mainos: jos jostakin syystä joku blogiani seuraileva on 5.3. klo 12.00 Helsingissä ja kiireetön, silloin voi tulla kärsim... eikun kuuntelemaan II-resitaaliani. Ohjelmassa Virtaperkon Metsä ja uni, Janacekin Satu sekä Brahmsin sonaatti F-duuri. Ei sinne kuitenkaan ketään tule, mutta olenpa sanonut.
Soittelun yrittelyn jälkeen siirtäydyin Laaksolahteen. Siellä pääsin muun muassa vertailemaan äidin synttärikakkukokeiluja, ja sitten lähdimme iltakävelylle vilkuilemaan geokätköjä. Kolmesta etsimästämme löysimme vain yhden, toinen vain pysyi piilossaan, kolmas oli luultavimmin lumen alla. Ja illan päätteeksi käväisin Mirjan porukoiden luona kirjoittamassa vuokrasopimuksen. Nyt on sitten ihan oikeasti vanha kämppä irtisanottu ja uusi virallisesti sovittu.
No comments:
Post a Comment