Sain viimein yöllä rähmättyä hahmon valmiiksi, vaikka siitä tulikin epämääräinen sörsseli vähän kaikkea. Ja tietysti valvoin taas liian myöhään, ja nukuin aamulla liian pitkään. Liian pitkään ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, vaan olin kait varsin väsynyt, kun otin ja hajosin pikkolosellotuntiini täysin. Kävimme syvällisen keskustelua siitä, mihin muistiin ulkoaopittavat asiat menevät, missä lähinnä opettaja oli täysin sitä mieltä, että minä opin kappaleet motoriseen muistiin, vain ja ainoastaan, ja sen takia en koskaan tavallaan osaa niitä kunnolla. En oikeasti kykene allekirjoittamaan tuollaista, minusta on pöllö väite että voisi osata puolituntisen teoksen vain ja pelkästään motorisesti, mutta enpä minä tämmöisistä paljoa oikeasti tiedä. Sitä paitsi, siinä tilanteessa en oikeasti miettinyt mitään tuollaista, en oikeastaan kyennyt ajattelemaan kuin sitä, että taas selvisi asia, jonka olen tehnyt iät ja ajat aina ihan väärin, olen huono, olen väärässä, olen ihan paska. Hieno asenne, auttaa aina ihan hirveästi.
Pilattuani tuolla aamupäiväni menin kotia ja ajattelin harjoittelevani jotain, mutta enpä paljoa taaskaan saanut aikaan.
Illaksi Mirjalle tynkä-AOK-tapaamiseen, paikalle kun ehdimme emännän lisäksi vain minä ja Helen. Ei se mitään, oli silti mukavaa. Saunottiin, syötiin kolmisteen hirveällä vauhdilla ilmeisesti kai neljän hengen satsi fondueta ja päälle Pätkis-kakkua, ja katseltiin Mirjan Uuden-Seelannin matkakuvia. Niissä oli aivan mielettömiä maisemia. Äääh, olisi kyllä niin ihanaa lähteä johonkin ulkomaille. Siitä on kovin kauan kun olen käynyt missään Viroa tai Ruotsia kauempana. Vaan meninpä juuri perumaan senkin Stadian bändin Saksan-keikan mikä olisi ollut tiedossa, koska ajattelin, että ehei, en voi, pitää ehtiä ajelemaan metroa.
No comments:
Post a Comment