Humppakeikan valvominen ilmeisesti häiritsi edelleen, koska en meinannut saada niin millään unta. Tai sitten se vaan oli tätä tavallista "päässäni pyörii liikaa asioita, liika tekemättömiä juttuja, ahdistus, angst" -juttua, mikä usein estää uinumasta. Blääh. En vaan osaa nukkua, piste, ja yritän sitten syyttää siitä olosuhteita, vaikka oikeasti niissä ei olisi mitään vikaa. Nukahdin niin älyttömän myöhään, että hyvät suunnitelmat aikaisesta heräämisestä ja harjoittelemisesta jäivät haaveiksi, ja oikeasti olin koululla vasta kymmenen jälkeen.
Koko päivä menikin sitten epämääräisessä koomassa zombeillen, ei auttanut edes normaalia paljon reippaampi kahvinkulutus. Vaan tästä huolimatta taisin istua suurimman osan päivästä harjoituskopissa ja sain monta tuntia soiteltua. Tehokkuus ja keskittyneisyys vaihteli oikein hyvästä olemattomaan.
Sellomuksuilla oli tänään konsertintapainen, mutta ryhmästämme puuttui puolet, muun muassa oma oppilaani. Oli kuitenkin aivan yllättävän paljon väkeä, erinäisiä vierailevia lapsosia esiintymässäkin ja kaikkea, mikä oli ihan jännää. Vielä lapsosten jälkeen soitin hetkisen pikkoloselloa ennenkuin viimein valuin kotiin.
Puolitajuttoman mutta ahkeran soittoharjoittelun sivutoimena leikin kännykällä. Se alkaa jo olla kohtalainen läppärin hätäkorvike: onnettoman sonierkkisonin sisäänrakentaman nettiselaimen tilalle löytyi toimivampi Opera Mini, sitten on MidpSSH että voi irssiä käytellä, ja kun kyllästyy sen kömpelöyteen, voi vaihtaa luontevammin kännyn näppäimillä toimivaan jmIrc:iin. Hii. Saapi nähdä, kuinka valtaviksi saan puhelinlaskuni... Ne ovatkin olleet perinteisesti hyvin pieniä, kun en oikeastaan ikinä soita kenellekään.
No comments:
Post a Comment