Kun aamupäivä olisi ollut tyhjä ja hyvää aikaa harjoittelulle, tietenkin nukuin pommiin. Näin varsin hämärää unta, jossa matkailtiin autolla jossain Algeriassa, mukana niin turkulaisia kuin Stadian opettajiakin, joiden kanssa muun muassa todistimme liikenneonnettomuutta, joka roiski tien liukkaaksi verestä pitemmältä matkalta, sekä hämärästi käyttäytyviä poliiseja, ja lopuksi ravintolassa jotain paikallista rituaalinäytelmää, joka muuttui liukuvasti larpiksi, jossa oli mukana myöskin YSläisiä. Höö.
Viimein konsalle asti selvittyäni törmäsin juuri pianotutkinnosta selvinneeseen Heleniin, jotenka piti mennä syömään seuraksi. Ehdin loppujen lopuksi harjoitella vajaan tunnin pikkoloselloa ja saman verran modernia. Ei riitä mihinkään tuommoinen. Ei kuitenkaan voinut enempää, kun oli Suaven saliharjoitus. Paria tuntia, harjoittelua, sellotuntia ja kahviossa lojumista myöhemmin olikin sitten illan konsertin aika.
Suave esitti Aikamme Kamarimusiikkia -viikon konsertissa Tötterströmin 2. jousikvarteton. Aika vinkee biisi, etenkin kun viimeinen osa on "Alla Tarantella", jee. Ärsyttävästi minua ei koko keikka oikeastaan jännittänyt yhtään, ennemminkin vain oli epämääräisen keskittymiskyvytön ja sähläävä meininki. Ensimmäinen osa meni melkein kokonaan ihmetellessä, että häh, nyt me muka ollaan tässä lavalla ja esiinnytään. Toisen osan tangoilun jälkeen sentään sain kolmannen osan keskittyneet ja hiljaiset ja hitaat asiat soitettua juuri sellaisina, mikä on minulta aina huima saavutus. Loppuun asti siis selvittiin eikä eksytty matkalla. Nyt kvartetti jäänee tauolle ainakin siksi aikaa, kunnes saan selville, sopiiko kiireisen metrojunankuljettajaopiskelijan päiviini myös kamarimusiikkia.
Keikan jälkeen mentiin yksille (tai no, muut ehkä useammillekin) istumaan, mutta suuntasin kohtalaisen ajoissa pois, kun vielä piti tehdä läksyjä sun muuta.
No comments:
Post a Comment