Vaihteeksi tuli harvinaisen selväksi, että olisi ollut kaikin puolin viisaampaa häipyä Turusta jo sunnuntai-iltana, mutta olin idiootti. Angstattuani yöni Mirillä kipaisin aamulla junaan kiireellä, enkä ehtinyt ostaa lippua asemalta. Kun yritin ostaa sen junasta, kävi ilmi, ettei ollut tarpeeksi käteistä. Konnarikin vielä kävi vittuilemaan, "Mikset ostanut asemalta? Kun me tarjotaan palvelua niin me oletetaan että ihmiset maksaakin siitä" ja ties mitä. Tästä tyypilliseen lahjakkaaseen mystiseen tapaani sain aikaan semmoisen typerän "elämäni on perseestä ja kukaan ei piittaa musta" -angstimasennuksen joka ei ainakaan auttanut tilanteessa toimimista. Jäin sitten Salossa junasta ulos, ostin lipun, kävin kaupassa hakemassa aamupalantapaista ja hengasin tunnin asemalla odotellen seuraavaa junaa. Ei näin, ei ei.
Viimein Helsinkiin päästyäni onnistuin olemaan jumittamatta kotiin, ja menin konsalle, missä harjoittelin vähäsen ja askartelin nuottilappuja muksuryhmistä varten. Selloryhmän opetus jotenkin kerrankin tuntui minusta siltä, että osasin jotain, enkä ehkä olekaan toivottoman huono opettamisessa, mikä oli tosi hassua, kun muuten olin yliväsynyt ja huonotuulinen. Oman oppilaani tuntikin oli ihan onnistunut.
Opetuspuuhien jälkeen en niin millään jaksanut enää soittaa, vaan valuin Pasilaan. Siellä totesin, että aidon post-larp-masennuksen tai vastaavan mielentilan sijaan olin jostain kehittänyt jonkun yleisen blaahin, joka ei ole minulle yhtään tyypillistä. Semmoisen tyhmän apaattisen "elämä on turhaa eikä siinä ole mitään järkeä" -asenteen. Ottaisin mieluummin sen post-peliangstin, mutta jotenkin onnistuin pilaamaan sen eilen. Ääh.
No comments:
Post a Comment