Sellotus

Huolimatta siitä, etten meinannut saada nukuttua niin ollenkansa, selvisin yhdeksän maissa hereille ja kymmenen pintaan konsalle. Siellä ilokseni totesin, että seuraava harjoituskoppi vapautuu klo 11.30. Siinäpä sitten odottelin luokkaa puolitoista tuntia. Argh. Aina kun alan aktivoitua harjoittelemaan enemmän, ärsyynnyn tähän, ettei vaan voi kun ei ole tiloja. Kotona taas ei voi kun ei voi keskittyä, liikaa muita virikkeitä joka suunnalla. No, sainpas sen luokan kumminkin, ja ihmeeksi ja ylpeydekseni huomasin, että Brahmsin 1. ja 3. osa menevät jo ulkoa--vastahan maanantaina päätin, että tuo ulkoaopettelu olisikin ehkä mahdollista ja järkevää. Ihana huomata, etten ole hukannut kykyäni oppia ulkoa kappaleita. Aikanaan nimitttäin oli melkeinpä ongelmana, että opin äänet ja rytmit ulkoa liian nopeasti, ja sitten kaikki esitysmerkinnät, kaaret ja jousitukset sun muut pikkuasiat mitä nuotissa oli eivät jääneet päähän.

Niin innostunut olin harjoittelemaan, että ärsytti, kun jonotellessa sun muussa meni niin aikaa, etten edes ihan neljää tuntia saanut tänään täyteen. Ja taas tunti pikkoloselloa myös. Tosin sitten illalla oli YS:n kevätkauden ekat treenit, joten siitä sitten tuli kolme tuntia aktiivista soittelua lisää. Ekat treenit soolosellistinä, ja eikä se kai ihan toivotonta sähläämistä ollut, kun olin harjoitellut stemmoja etukäteen ja kaikkea. Ja Shostan viides sinfonia on ihan paras kappale. Jeeee.