Harvinaislaatuisesti löytyi kalenteristani täysin tyhjä sunnuntaipäivä. Ajattelin käyttää sen hyödyllisesti ja ahkerasti. Aamupäivällä sitten sainkin aikaan jonkunmoisen pätkän litterointia, ja ruokaakin jostain jääkaapin pakastelokeron syvyyksistä kaivelin.
Vaan sittenpäs päätin lähteä leikkimään liikuntaa. Olin nimittäin jo hetkisen miettinyt, voisinko seinäseuran puutteesta kärsivää kiipeilyintoani edes vähän paikata boulderoimalla. Siispäs junalla kohti Tapanilaa. Siellä vaan en oikein niin millään meinannut löytää urheilukeskukselle, mutta eipä se niin paha asia ollut, koska sopiva pieni pakkanen, lumi ja söpöt puutalot olivat ihan mukava kävelylenkkeily-ympäristö. Lopulta löysin perillekin. Vajaan tunnin leikkimisen jälkeen päätin, ettei tämä nyt ihan toimi. Asiaa kyllä häiritsivät paikalla olleet kovin osaavat kiipimälapsoset sun muut, koska taas vaihteeksi tämä "ääh, anteeksi nyt vaan kun olen tyhmä aloittelija ja täällä teidän tiellänne"-tunne heräsi täysillä. Etenkin kun nyt boulderoijana olen hyyyvin tumpelo aloittelija, ei oikein ole käsivoimia kauheasti mihinkään. Sainpa siis ainakin nopeasti ja varmasti kätöseni kipeiksi. Jeejee. Paluumatka juna-asemalle meni onneksi suht' koht' oikein ja suoraviivaisesti, joten jatkossa ei pitäisi enää eksyillä.
Kotiuduttuani liikkuilun jälkeen puuhasin taas litteroinnin parissa, ja lopulta irkissä höpisemisen ja Idolsin ihmettelyn ohessa sain jopa ihan valmiiksi sen. Tämä tosin oli vasta ensimmäinen pätkä, kai näitä tulee lisääkin vielä.
No comments:
Post a Comment