Aamupäivä koostui harjoittelusta ja säestysharjoituksesta. Brahmsia säestyksen kanssa. Taas se tuntui jotenkin kamalalta, vaikka mukamas osasin sen ja olin alkanut pitää siitä ja blaablaa. Siinä kappaleessa on vaan jotain vikaa. Se ei toimi minun ja säestäjän kanssa. Mikä tänään eniten mätti oli, että ensinnäkin olin hukannut säestysnuotin, ja sitten sain mielestäni ihan liian tarkkoja ohjeita pianistilta. Haluaisin taiteellisen vapauden olla tyhmä ja soittaa liian nopeasti sun muuta, mutta joo, olisihan se tietysti tyhmää.
Soolosoitteluiden jälkeen olisi ollut kiva harjoitella lisää, mutta luokkaa olisi taas joutunut jonottamaan sen puolitoista tuntia, joten en jaksanut. Sen sijaan kehitin opiskeluahdistuksen. Märehdin nimittäin yliopistolta puuttuvia opintoja, joita on luonnollisestikin paljon, mikä on täysin ymmärrettävää--mutta kun se on myös onkhelma. Meinasin saada kandin paperit vielä aikaan vanhalla tutkintosysteemillä. Se tarkoittaa ensi kevättä. Kävin lainaamassa opiskelijakirjastosta hillittömän läjän tenttikirjoja, vaan epäilyttää, mitenkä saan luettua ja tentittyä. Jos olisin tänä lukuvuonna jatkanut viimevuotista opiskelutahtia, ei olisi hätiä eikä mitiä, vaan eeehei, minäpäs päätin ryhtyä kehittämään jotain "elämää". Ei semmoinen kannata. Kaiken maailman saippuaooppera-ihmissuhdejuonia, bileitä, ja vielä liikunnallisia harrastuksiakin. Sen sijaan että keskittyisin ongelmoimaan oikeista asioista kuten opiskelusta, olen vaan kehittänyt ihmeangsteja, tai angstittomina hetkinä miettinyt kiipeilyä ja kivoja ihmisiä (kuten tänäänkin tuli tehtyä), lukenut, katsellut tv-sarjoja ja kuunnellut musiikkia, kaikkea semmoista mukavaa (sekä mielenterveyttä edistävää) mutta periaatteessa turhaa. Elämä, blaah. Ei se saisi häiritä opiskelua.
Illasta sain sentään ravisteltua opintoangstin helposti pois, kun oli YSsää, eli Shostaa. Että vaan osaa olla älyttömän loistava kappale. Tosin sain hysteerisen hihityksen ja keskittymishäiriön aikaan, kun tajusin, että kun on vierekkäin kaksi kahdeksasosanuottia, joiden alla on pisteet sekä kaari, se näyttääpi ihan hymiöltä :) - ja niitä oli monta monta monta rivissä... ääää... Kotimatkallekin riitti hassua yksityiskohtaa, kun hissi temppuili ja jumitteli kerrosten väliin, vaan alkoi kuitenkin toimia sitten itsekseen, ettei mitään jännää tilannetta syntynyt.
No comments:
Post a Comment