Tämä päivä ei ollut päivä. Heräilynkaltaista toimintaa harjoitin ekan kerran joskus puolen päivän kieppeillä, kun tamperelaisporukka ja muut ystävälliset bileistä yöksi jääneet ottivat ja ryhtyivät siivoilemaan kämppää, kun me järjestäjät vielä koomasimme. Varsinaisesti pääsin ylös sängystä joskus kahden aikoihin. Tuntui tismalleen juuri siltä kuin olisin edellisyönä juonut ihan liikaa. Elämäni hirvein krapula, ei epäilystäkään. Eipä sitten tullut tehtyä muuta kuin lojuttua epämääräisessä pahassa olossa. Miri tosin vaikutti saaneen aikaan vielä hirveämmän olon, eikä kanssamme koomaamaan jumitanut Tiemuskaan ollut semmoiselta säästynyt, joten enpä ainakaan ollut yksin. Dare ja Kaisakin ilmestyivät osallistumaan koomaamiseen. Jossain vaiheessa sain hetkellisen energisyyshyperkohtauksen, jonka tapoin hyppimällä pari biisiä tanssimatolla ja syömällä puolikkaan pitsaa, niin että tuli taas paha olo. Muiden vetäydyttyä koteihinsa jatkamaan koomaamista jäin vielä lojumaan Mirin seuraksi. Hiphip. Että näinkin voi kokonaisen päivän kuluttaa.
En oikeastaan koe pahemmin yleensä kärsiväni mitään moraalista krapulaa, mutta nyt löytyi sellainenkin. Bileöisen känniääliöyteni muisteleminen ällöttää ja saa aikaan lisää pahaa oloa. Hah, yrittäkää vaan uskotella minulle, että en ole tyhmä ja huono ihminen. Joskus tuntuu, että voisin jopa uskoa sellaista, mutta sitten menen ja käyttäydyn tismalleen juuri kuin semmoinen.
No comments:
Post a Comment