Yritin olla hyödyllinen aamupäivästä, joten Laaksolahdessa lojuessani litteroin jokusen minuutin kvartettitreeniä. En kyllä ollenkaan tarpeeksi, vaan jotenkin se aamun alku oli hidas ja meni hirmu nopsasti. Syötyäni pumminkin pikaisen kyydin Pasilaan, mistä äkkiä tavarat mukaan ja luistelemaan.
Luistelu oli YS:n pikkuloppiaisten aloitusohjelmanumero, mutta eipä siellä hirveän montaa soittajaa ollut, vaan parhaimmillaan tasan jousikvartetillinen (soittimetkin oikein, kaksi viulistia, yksi alttoviulisti ja yksi sellisti). Luistelemasta siirryttiin Ida Aalbergintien saunatiloihin bileilemään. Tosin ihmiset saapuivat suurimmaksi osaksi niin myöhään, että ehdin käydä kahdesti saunomassa ja uimassa ennen kuin varsinaisesti alkoi näyttää bilemäiseltä. Pikkuloppiaiset ovat muutenkin yleensä vuoden pienimmät bileet. Ihan onnistuneet olivat kyllä, oli hyvää ruokaa, hassuja ohjelmanumeroita, ja vaihteeksi en juonut yhtään liikaa. Jätin sitten myös jatkot väliin ja pääsin ajoissa kotiin.
Jossain vaiheessa iltaa ja kotiin palaillessani laskuhumala-angsti yritti hyökätä hitusen. Se ilmeni ajatuksena, että kummasti minusta tuntuu, että vaikka soitan YSsässä neljättä vuotta ja olen noiden ihmisten parissa siis paljonkin roikkunut, silti tunnen itseni usein vähäsen ulkopuoliseksi. Ulkojäseneksi. Kuten niin kovin usein muuallakin. On se nyt tyhmää tämmöinen. Jos vaan osaisin tutustua ja kiintyä enemmän samassa kaupungissa oleviin ihmisiin, niin selviäisin paljon vähemmällä kaupungista toiseen siirtyilyllä.
No comments:
Post a Comment