HaPMU!

Perjantaiaamupäivän yritin lukea tenttiin melkoisen huonolla menestyksellä. Mirin viimein päästyä töistä mentiin kiipeämään. Vaihteeksi tunsin itseni räveltäväksi sähläksi. Johan tässä ehtikin olla ihmeen monta muka-osaavaa kiipimäkertaa. Sitten käväistiin kaupassa, propattiin Mirin kämppä, ja viimein jokunen tunti pelin virallisen alkamisen jälkeen siirryttiin ingameen.

Hauraita Pimeyden Maailma Unelmia -peli tarkoitti, että lojuin alkupelin ruumiina, kunnes vanha kunnon hyper-ADHD-ihmissuteni Sini saatiin sullottua takaisin siihen. Sen jälkeen sitten vietin suurimman osan viikonlopusta poukkoillen ympäriinsä kuin ihmishahmoinen superpallo tai Duracell-susi. Edelleenkin minua vähän hävettää, miten järkyttävän helppo minun on pelata tuommoista kaikkien mielestä sietämättömän ärsyttävän rasittavaa tyhjäpäätä, ja toisaalta hämmästyttää, miten näin epäurheilullisesta ihmisestä löytyy jaksamista ihan fyysisesti juosta ja pomppia edestakaisin aivan koko ajan.

Peli oli mahtava. Vinkeää oli alusta loppuun, oli vähän angstinyritelmää, monta iloista jälleennäkemistä, letkeää vittuilua, hillittömän huonoa huumoria, hysteeristä hihitystä... Vanha Pimeyden maailma -jengi oli melkein kokonaan koossa, ja tunnelma oli sen mukainen. Pelattavaa riitti, toisaalta oli aikaa hengaamiseen ja fiilistelyynkin. Peliteknisesti itse kämmäsin siinä, että kuvittelin voivani pelata sekä Siniä että Jaanaa--eihän se oikein onnistunut. Jäi harmittamaan, etten ehtinyt olla Jaanana kuin alkupelistä. Vaan kun hyvin fyysinen hahmo pelkää itsensä ja ystäviensä poksahtavan, ja täysin ruumiiton hahmo puolestaan on huolissaan kavereidensa mahdollisesta poksahtamisesta, on aika helppo päättää, kumman pelaamiseen keskittyy.

"Eikä me sit ees kuitenkaan poksahdettu (paitsi Lasse joka kiipes yöllä puuhun ja poksahti, eikä sekään ees oikeesti), vaan sekin oli sit lopulta joku tosi hieno juttu ja jees ja kivaa, ja sit me ratkastiin pari ongelmaa ja lähettiin takas Marokkoon, eiku siis sinne paikkaan minkä nimeä ei saa sanoa."

Pelinjälkeinen angstimasennus oli melkoisen musertava.