Loppuviikko meni ihmeen nopsasti lähinnä bileitä järjestellessä. Perjantaina käytiin kaupassa, mutta ei löydetty Alkosta mitään pinkkiä boolin värjäämiseksi. Iltapäivästä Miri kävi sokkotreffeillä. Tämän paluuta ja selostuksen kuulemista odotellessani leivoin pipareita (osa tietenkin tanssimatto-nuolien muotoisia) ja sörssäsin niihin sinistä ja punaista tomusokerikuorrutetta ja häiriköin ja hämmästelin Darea, joka asenteli Windowsia uuteen omppuunsa, äää. Mirin palattua hypittiin taas vaihteeksi.
Lauantaina leivoin mokkapaloja ja Miri ja Dare siivoilivat ja roudailivat kämppää bilekuntoon. Mokkapaloista tuli ihan rumia ja tyhmiä. Bääh. Vaan lienee silti totta mitä nuo muut järjestelijät totesivat, että melkoisen helposti ja kevyesti nämä juhlantapaiset järjestyivät, vaikka itse yritinkin stressata turhaan joka vaiheessa. Miri suuntasi illaksi Tampereelle goottibileilemään, mutta minä en jaksanut lähteä mukaan. Sen sijaan sain räpellettyä tanssiaskeleet Teräsbetonin Vaadimme metallia -biisiin ja katseltua pari jaksoa Heroesia.
Sunnuntaina tuli nukuttua pidempään kuin ikiaikoihin. Sittenpä taas järjestelemään, lähinnä piti vielä askarrella salaatteja, asetella asioita ja sörssätä boolia, josta tuli melkoisen mielenkiintoista kiitos sen violetin liköörin, joka oli olennaisin ainesosa. Vieraita valui pitkin päivää, muun muassa Mirin mukana tullut autolastillinen tamperelaisia. Loppujen lopuksi paikalle taisi eksyä vajaa parikymmentä ihmistä, mikä oli ihan sopiva määrä, ei tuntunut siltä että olisi ollut ihan tyhjää, muttei myöskään tuntunut, että olisi liikaa pelottavia vieraita ihmisiä ympärillä.
Bileet itsessään, noh... Tavoite oli, että uusivuosi ei olisi tylsä. Tylsäksi sitä en takuulla voi väittää, tyhmäksi kyllä. Taisinpa juoda enemmän kuin ikinä ennen elämässäni, ja lopputulos oli sen mukainen. Pukeutumiseni oli teeman mukaan pinkki ja teini ja pöhlä, ja käytökseni seurasi samaa linjaa. Oli typerää itsesäälimasennusangstia pehmoleluvuoren keskellä, "syvällisiä" keskusteluja keittiössä ja parvekkeella, känniavautumista, känniääliöyttä, kaikkea semmoista, mikä taas saa vaihteeksi kaipaamaan elämään jonkinmoista undo-komentoa. Joopa joo. Kiitos ja anteeksi kaikille uhreille ja viattomille sivullisille.
Ja nyt sitten ollaan kaksituhattaseiskavuodessa. Kas kas. 2006 taisi olla yksi elämäni vaihtelevimmista ja tapahtumarikkaimmista vuosista, monin tavoin. Saapi nähdä, mihin suuntaan tästä edetään.
No comments:
Post a Comment