Pitkä uni, pidempi päivä

Näin harvinaisen pitkän ja poukkoilevan unen. Siinä oli koko ajan ohessa kulkeneena sivujuonena ensikohtaamisia useamman avaruusotuslajin kanssa, joista yhdet olivat väkivaltaisia ja vaikeita, muiden kanssa neuvoteltiin ja pähkäiltiin. Toisaalta sitten oltiin ihan nykyajassa maan päällä. Oli joku talo, jota purettiin, josta minulla oli kiire ulos ennen kuin se hajoaa päälle. Seuraavaksi muutin perheeni kanssa uuteen taloon, joka oli valtava, ainakin neljä kerrosta ja hirmuisesti tilaa. Elmo ja Joe olivat heti järkkäämässä sinne laneja, minä taas mietin, että hei, tännehän voisi majoittaa paljon porukkaa jos on tarvis. Jotakin kautta päädyin metroasemalle. Siellä lojuili jotain huumehörhöjä, joiden kanssa juttelin jostain kumman syystä. Sitten suuntasin metroon, ja jäin keskelle takaa-ajotilannetta, jossa sankarillisesti heittäydyin takaa-ajetun kaverini ja rosmojen väliin niin, että minut sitten ammuttiin. Heräsin joidenkin muiden kavereiden luota, joista yksi oli parantaja, ja jotka jotenkin liittyivät avaruusoliojuoneen... Ja kuten unissa yleensäkin, tässä oli kyllä paljon järkeä ja joku logiikka, ei vaan voi tajuta enää. Olipas ainakin harvinaisen kattava, oli arkea ja avaruusolioita, perhettä ja eri kaveriporukoita edustettuna laidasta laitaan.

Vaan tein minä tänään paljon muutakin kuin nukuin, vaikka heräsinkin "vasta" kahdeksan jälkeen. Konsalle harjoittelemaan, lähinnä pikkoloselloa, vaihteeksi. Jee. Sitten kahvioon syömään liikaa makaroonilaatikkoa (koska se on ihan parasta mättöruokaa) ja lojumaan, kunnes oli muksuryhmispalaveri. Tämän jälkeen linnoittauduin tietokoneluokkaan kirjoittamaan uudelleen Master of Puppetsia pikkusellistin soitettavaksi nuotiksi (koska menin unohtamaan eilen kirjoittamani kotiin, kun se oli vain läppärillä, jonka tyhmänä jätin sinne). Nuotin kanssa Kulosaareen opettamaan, ihan onnistuneen oloisesti. Ja vielä takaisin konsalle, missä päädyin keskustelemaan Tapanin ja yhteisen oppilaamme kanssa harjoittelutavoista sun muusta, ja sitten perään oma soittotunti, keskittymistä vaativaa Brahmsin toisen osan nysväystä, ihmettelin suuresti, että kykenin semmoiseen. Ja viimein kahdeksan jälkeen illalla kotiin. Puh. Olipas pitkä päivä.