Häröä hilpeyttä

Unet olivat taas vaihteeksi vinkeitä. Oli ainakin joku mystinen flipperi, joka olikin rahapeli, ja josta olisin muka voittanut tonnin, mutta en saanut sitä ulos, ja sitten olinkin mukamas tehnyt jotain kovin rikollista kun yritin saada rahojani, ja minut vietiin vankilaan sen takia. Toisessa unessa olin jonkun pilvenpiirtäjän huipulla äidin kanssa, ja eksyin keskustelemaan isojen kulmakarvojen hankaluudesta jonkun tumman kiharapäisen viiksekkään sedän kanssa, vaikka äiti sanoi, ettei saa vihjata toiselle, että tällä on isot kulmakarvat. Setä häipyi johonkin ja meidänkin kai piti, mutta talo alkoi huojua puolelta toiselle, niin paljon, että melkein taipui maahan asti. Minua tämä pelotti, mutta äiti vaan käski olla piittaamatta. Jossakin vaiheessa siihen katolle ilmestyi myös tanssimattonuolia... Hip. On se pitkään nukkuminen kivaa kun saa aikaan näitä häröjä unia.

Päivä oli vähän härönpuoleinen muutenkin. Meinasi näyttää siltä, että saisin viimein järkevästä tekemisestä oikeasti kiinni: täytin Lintsin talviriehan työhakemuksen ja aloin soittaa. Jossakin vaiheessa sitten vaan yhtäkkiä päätin, että niin, kun pitäisi syödä, niin jospa vaikka lähtisin kaupungille, ja jospa vaikka vilkaisisin alennusmyynteihin samalla. Pieni viaton ajatus, vaan minäpä olen oppinut shoppailemaan. Menin ja ostin läjän levyjä ja vaatteita ja lopuksi vielä lainasin taas kirjaston tyhjäksi. Ja hihittelin itsekseni ja olin hilpeä.

Ihan kummaa, miten olen sitten näköjään ryhtynyt kehittämään hilpeyttä tyhjästä. Angstia kyllä osaan repiä tyhjästä, mutta en yleensä tämmöistä. Voisikohan olla, että viimeinkin alkaisin oppia vähän positiivista itsesuggestiota sen negatiivisen lisäksi, missä olen mestari? Oli minulla tosin hilpeydelleni jonkinmoinen mukamas-selityskin. Se syntyi niin, että katselin vastaantulijoita, ja jotenkin vaan totesin, että hih, ne ovat kaikki ihan hassuja. Tästä sitten keksin, että voisinkin aiemman kyynisen "ihmiset ovat tyhmiä ja itsekkäitä"-perusolettamukseni tilalle ottaa uuden ja paljon kivemman: "ihmiset ovat hassuja". Ihan kaikki, omalla tavallaan. Hassuja ovat. Olette. Olemme. Tämä on vähintään yhtä totta kuin tuo vanha perusoletus. Jospas alkaisinkin elää sen mukaan.