Sattuipa siis eräänä kauniina perjantai-lauantai-ilta-yö-aamuna, että eksyin vallan vahingossa Turkuun ilman mitään matkatavaroita tai vastaavia. Sielläpä sitten ihmettelin, että mitähän ihmettä minä täällä. Lauantaipäivä meni lähinnä nukkuen, syöden ja tiskaten, ilta puolestaan Annan kissaa ihastellen (se ei pelännyt minua vaikka olenkin Teh Amazing Ihmispuudeli) sekä tiskaten (ja vastaisuuden varalle, jos kaipaatte ruokapalkalla toimivaa tiskidroidia, minuun voi aina ottaa yhteyttä).
Sunnuntaina sentään tuli tehtyä sen verta jotain, että kiivin seinille Mirin ja Riikan kanssa. Omia kiipimäkamoja oli kovasti ikävä: Daren lainaamat valjaat olivat liian hankalat tämmöiselle yksinkertaiselle spanielille kuin minä, ja Mirin kengistä jalkaani sopi vain oikea, joten piti sittenkin lainata Palatsilta. Kummat valjaat aiheuttivat epämääräisen haluttomuuden mennä korkealle. Sen sijaan kokeilin ihan liian vaikeita reittejä, etten vaan vahingossakaan pääsisi paria metriä ylemmäs, ja totesin taas tiiliseinäreitit hauskoiksi. Kiipeily jälkeen käytiin syömässä ja sorruttiin alku- ja jälkiruokiinkin. Vaan sittenpä sentään sain itseni ulkoilutettua juna-asemalle ja Pasilaan.
Kaiken kaikkiaan, se vilpittömästi tunnustettakoon, tämä piiiitkä ja hidas kotimatka perjantain baari-illan jälkeen oli kaikin puolin mukava ja viihdyttävä. Ei etäisestikään järkevä, tietenkään, mutta järkevyys harvoin on kivaa. Tulipa myös todettua, että se valtaisan tavaravuoren roudailu, mitä yleensä kaupunkia vaihtaessani harjoitan, ei loppujen lopuksi ole ollenkaan välttämätöntä. Eniten kaipailin läppäriä ja sarvihattua, sekä niitä kiipeilykamoja ja hammasharjaa. Ehkäpä toiste osaan pakata vähän kevyemmin kun lähden turkuilemaan--vaan toisaalta, ehkä pitäisi ryhtyä raahaamaan läppäri aina baariin, kun ei voi olla varma, koska käy näin...
1 comment:
Tulkitsemme siis kokemuksen olleen sekä opettavainen että nautittava, koemme päässeemme tavoitteeseemme, emmekä taaskaan häpeä tai kadu yhtään mitä muille ihmisille aiheutamme.
Tiemus
Post a Comment