Aamu näytti ihan yhtä leppoisalta kuin pari edellistäkin: näin jotain jänniä unia, joissa oli luistelua ja jääluolissa seikkailua. Kun jossain vaiheessa heräiltyäni sain sellon ja jousen kätösiini, totesin jouseni hajonneen. Taas. Graah. Tämän päälle huomasin vielä, että ranteeni, jonka uutena vuotena onnistuin kolauttamaan johonkin jossain vaiheessa jotenkin, oli edelleen kipeähkö ja yritti häiritä soittelua. Soitella silti piti, pitipä jopa siirtyä Espooseen asti soittelemaan kvartettia. Siellä päätin, että on vaan väärin ja kamalaa soittaa huonosti Shostan 8. kvartettoa. Se ei tykkää siitä.
Iltasella Pasilaan palattuani emmin, pitäisikö lähteä katsastamaan Helsingin larpkahvilantapaisen henkiinherättely-yritystä. Noh, pitihän sitä vilkaista. Siellä oli paljon kaikenmoisia larppaajia, paljon ihan vieraita naamoja, yhtä paljon tuttuja sekä kaikkia vanhoja jääriä ja mitälie, ja sitten oli Heiccu, joka heitti lähtiessään, että "nähdään huomenna Turussa", ja sitten Tiemus ja Anna N. Jep jep. En edes oikeasti juonut kovinkaan paljoa, vaan mystisesti kello kolmelta yöllä löysin itseni Kampin bussiasemalta. Sitten joskus lähempänä kello kuutta aamulla löysin itseni Turusta. Voi elämän kevät. Ei tässä näin pitänyt käydä. Äääää.
Meninpä sitten nukkumaan joskus yhdeksän aikaan ja kauheasti toivoin, että heräisin Helsingistä, mutta ei onnistunut. Tupla-äääää.
1 comment:
Häähää!
Post a Comment