Metro!

Hiphiphip, tänäänpäs oli siistein työhaastattelu ikinä. Metrokuskikurssille nimittäin. Jo pelkästään metrovarikolle meneminen oli jännää. Iso varikkohalli muistutti minusta ihan jotain scifististä avaruushävittäjähangaaria. Haastattelussa oli ensin semmoista tavallista haastattelujuttua missä juteltiin, vaan sen jälkeen mentiin ajelemaan metrolla! Sekin oli kai niinkun sitä haastattelua olevinaan, mutta en minä siihen niin osannut suhtautua, kun musta se oli vaan ihan älyttömän mageeta ja vau ja hiiiii, kun pääsin oikeesti kokeilemaan metron ajamista. Ilmeisesti tämä sitten oli vakuuttava asenne, koska saman tien ilmoittivat, että voisivat huolia minut kurssille.

Aamupäivän tyhjät hetket menivät täydellisen sekavassa mielentilassa. Joo, vähänkö siistiä, vähänkö mageeta--mutta toisaalta, vähänkö keväästäni tulee rankka, ja vähänkö mä niin en tule valmistumaan vanhan systeemin mukaan kandiksi yliopistolta, koska en nyt mitenkään saa tehtyä niitä kaikkia kirjatenttejä jotka pitäisi, että se voisi ehkä melkein olla mahdollista... Lisäksi otin ja peruin kaikki suunnittelemani Lintsi-puuhat. Siihen taisi loppua lyhyt urani lintsityöläisenä.

Viimein sain itseni kiskottua irti irkistä ihquttamasta ja roudauduttua kamalan tavaraläjän kanssa konsalle. Syötyäni jonotin luokkaa 45min päästäkseni harjoittelemaan puoli tuntia. Aina se on yhtä hieno tuo luokkatilanne. Sitten oppilas Kulosaaressa, takaisin Ruoholahteen, sellopedagogiikkapalaverintynkää ja lopuksi pikkolosellotunti. Koko tämän ajan tietysti hypin ylös alas hyperaktiivisena ja virnistelin ilman järkevää syytä ja selitin ihmisille, että olin ajellut metroa, jee.

Pikkolosellotunnilta kipaisin Turun suuntaiseen junaan ja Cosmicciin istuskelemaan. Ihme kyllä osasin puhua muustakin kuin metroista. Onhan huomenna sentään HaU/PM-larppi.