Tänäänpäs todistin taas, miten ilmiömäisen lahjaisasti kykenen ahdistumaan täydellisen järjettömistä asioista. Oli mukavan tyhjä ja vapaa aamupäivä, jonka olin etukäteen suunnitellut käyttäväni kaikenmoisten asioiden hoitamiseen. Nukuin vähäsen tavallista pidempään, ja näin unta uudesta läppäristäni, joka ehkä joskus saapuu (ja vähän pelottaa kun ilmeisesti MacBookeissa on ollut kohtalaisesti ongelmia).
Kun viimein olin herännyt kunnolla, tajusin, että apua, kamalasti kaikkea mitä pitäisi tehdä! Se johti ahdistumiseen ja paniikinomaiseen sähläämiseen sinne sun tänne, mikä ei ainakaan auttanut asioiden aikaansaamista. Loppujen lopuksi kyllä sain tehtyä ne tärkeimmät. Muun muassa vein sinisen sellolaatikon laukkukorjaamoon, minkä vuoksi joudun nyt elämään vanhan sellokoteloni kanssa, joka on musta, järjettömän painava ja tismalleen ruumisarkun näköinen. Sitten konsalle syömään, ja tarkoitus tietysti oli myös harjoitella, mutta eihän siellä tietenkään mitään tyhjiä luokkia ollut. No ei väkisin. Lähdin sen sijaan kirjastoon, vain todetakseni, ettei Kirjasto 10:ssä ollut mitään etsimistäni cd:istä. Paniikkisähläystunnelmaa jatkaen kipitin Rikhardinkadun kirjastoon, mistä kyllä sain levyjä, mutta tuli kova kiirus ehtiä takaisin konsalle opettamaan. Opetukseni taso oli sitten jostain syvältä, tosin oppilallaakin taisi olla vähän huono päivä.
Olisi pitänyt jäädä konsalle harjoittelemaan, mutta en vain jaksanut. Sen sijaan raahasin sellon kotiinpäin. Matkalla hain Siltavuorenpenkereeltä taas kotitehtäviä korjattavaksi. Ne osoittautuivat vähän monimutkaisemmiksi kuin edelliset, ulp. Kotosalla yritin harjoitella, turhaan. Kotona ei näköjään voi harjoitella. Tai itse asiassa, kotona varmaan voisi, mutta täällä "kotona" ei voi. En osaa suhtautua tähän solujuttuun kotina. Itä-Pasilan kämppä oli koti. Tämä on vaan joku paikka missä väliaikaisesti asun, missä asuu myös joitain muita tyyppejä. Täällä ei ikinä tee mieli esimerkiksi leipoa, mitä Opastinsillalla harjoitin mieluusti. Aiemmin väkertelin muutenkin usein keittiössä ihmeellisiin aikoihin, mitä täällä en ikuna kehtaisi tehdä. Eikä tee mieli edes ylipäänsä kokata tuolla keittiössä, kun se ei ole mun keittiö, vaan joku tuommoinen yleinen keittiö, mitä minäkin välillä käytän. Äh.
1 comment:
Hmm... mielenkiintoinen linkki. Mun macbookki ei oo kyl vielä tehnyt mitään tollasia. (Knock on wood.)
Ja jos on olo epäileväinen, voi aina ottaa sen pidemmän takuuturvan. Normi taitaa olla vuosi?
Ai niin ja hauskaa päivänjatkoa. :)
Post a Comment