Aamulla harjoittelemaan, melkein tarpeeksi ajoissa. Parituntinen soittelu olikin tarpeen, koska sen jälkeen oli säestysharjoitus. Se oli sikäli jännittävä tilanne, että kourallinen muita sellistejä odotteli omaa vuoroaan ja kuunteli soittoani. Heti heräsi esiintymisjännitys jostakin kolostaan ja sai ensimmäisen kappaleen tuntumaan kovin epävarmalta ja hapuilevalta. Toisella kerralla sujui mukavammin. Menevät vauhtikappaleet lisäksi jättivät kovin menevän meiningin pitemmäksi aikaa.
Säestystreeneistä ravasin huippusalaiseen kokoukseen (Polttarit! Ääh! Naimisiin menevät kaverit--tupla-ääh!). Se oli Cafe Ursula -nimisessä paikassa, Aleksi 13:sta yläkerrassa. Sieltä sai mukavan kokoisen lounaspastan--ja sen ohella kahvia, jota sai ottaa lisää... Tämä lisättynä siihen, että olin jo konsallakin juonut tavanomaisen kupposen, johti jonkintasoiseen kofeiininyliannostustunnelmaan. Hiphei. Mikäs sen mukavampaa, kipitin takaisin konsalle opettamaan, ja olin hyvin hilpeä ja hassu täti taas vaihteeksi. Tunti tuntui mukavalta. Oppilaat ovat kivoja. Sääli, että olen niin sählä ja epävarma opettaja. Ansaitsisivat parempaa.
Lähdin kohti YS:n treenejä. Olisi ollut SävellYS-kilpailun tulosten julkistamista, mutta onn... eikun siis epäonneksi olin vähäsen myöhässä ja olivat epähuomiossa lukinneet oven. Siispä kulutinkin hetken kiertelemällä vaatekauppoja, ja totesin, että joku on imenyt kaikki värit kauden muodista. Kun sitten viimein orkesteriharjoitukset alkoivat, havaitsin kofeiinikorkeuksien haihtuneen. Yhtäkkiä olin kaamean väsynyt. Tätä yritin paikata ostamalla tauolla kolaa. Ei se oikein auttanut.
Kotiin viimein selvittyäni kulutin muutaman tunnin kielitieteen tehtäviä korjaillen. Vaikka ne ovat viimekertaisia monimutkaisempia, ei näidenkään korjaamiseen kyllä kymmentä tuntia mene, mikä oli luennoitsijan arvio työni määrästä. Tulee sitten rahaakin vissiin vähemmän, jos nyt ylipäänsä joskus semmoista tästä tulee.
No comments:
Post a Comment