Kesän loppu

Taas oli hienoja unia, tällä kertaa ilman mitään selvää yhteyttä omaan tai edes hahmon elämään. Jotain maailmanpelastusta niissä oli, ja osasin taas--tai siis edelleen--lentää. Lentämis-unissani kun on se älyttömän siisti puoli, että ne ovat tavallaan kaikki samaa. Aina vaan yhtäkkiä unessa muistan, että "hei, mä osaan muuten lentää", ja sitten leijun johonkin talon katolle tarkastelemaan tilannetta. On se vaan niin, että jos pitäisi valita itselleen yksi supervoima, lentäminen olis "niinku se mun juttu", vaikka hyödyllisempiä ja hienompia voisi varmasti keksiä.

Ja sitten Lintsi loppui. Ympyrä (tai ainakin Rinkeli) sulkeutui. Ärsyttävällä tavalla viimeinen työpäiväni oli eräässä suhteessa aivan samanlainen kuin ensimmäinen. Se oli ikävää. Tekisi niin mieli valittaa ja tilittää yhestä semmosesta tosi tyhmästä jutusta, mutta tiedän, että suuresti katuisin sitä myöhemmin, joten jätänpä tekemättä. Joskus vielä ehkä, luultavimmin ei.

Joka tapauksessa, olin viimoisenkin päivän Kurulla, ja periaatteessa oli oikein mukavaa. Aamulla saatiin pullakahvit, illalla oli hieno ilotulitus. Siinä välissä ylireagoin saatuani kritiikkiä, millä taisin vakuuttaa taas yhden lintsiläisen siitä, että olen kovin epävakaa tapaus. Iltasella ei minua olisi mikään mahti maailmassa saanut Aleen bilettämään, mihin suurin osa porukasta lähti. Sen sijaan kävelin kotiin epämääräisissä tunnelmissa. Vähäsen tuntui haikealta ja itketti, toisaalta oli vapautunut olo. Johan se oli aikakin että kesätyö loppuu, että voi keskittyä kouluun ja muuhun semmoiseen. Jonkin verran nyt harmittaa, etten ole sen enempää ystävystynyt lintsiporukoiden kanssa, mutta kun en mä osaa... eiku... rehellisesti sanoen, enpä ole hirveästi yrittänytkään. Ne nyt vaan ovat suurin osa kovin erityyppisiä ihmisiä kuin minä.

Kotiin päästyäni söin liikaa vikan työpäivän kunniaksi ostamaani metrilakua, ja ahdistuin kivasta sähköpostista (olenpa muuten tainnut niin tehdä aiemminkin, mutta silloin oli ihan erilaista postia ja ihan eri syyt ahdistua siitä).