Maanantai oli pitkästä aikaa tavanomainen arkipäivä, elikäs koulupäivä. Omat tunnelmat tosin olivat vähän epätavalliset. Su-ma-yön ircsessio jätti ihan sellaisen olon kuin olisin ollut larppaamassa, eli aamupäivä meni hassunhilpeässä vaikkakin haikeassa jälkifiiliksessä. Kieliteknologian ATK-ympäristön luennolla tuli taasen tajuttua, miten vähän tiedän tietokoneista, vaikka yritän kovasti kasvaa niihin kiinni. Opetuksen etenemisvauhti vaan oli sen verran hidas, että tulivat ikävästi yläasteen ATK-tunnit mieleen. Ne missä kaikki vaan surffailivat omiaan.
Hilpeys jatkui pitkälle iltapäivään, vaikka siirryinkin konsalle. Siellä onnistuin sen turvin vakuuttamaan taas pari uutta opiskelijaa siitä, että olen outo. Toisaalta onnistuin myös harjoittelemaan useamman tunnin, mikä oli ihan mieletön saavutus. Sen parissa (ja vähän tietokoneella) tapoin aikaa, kunnes paikalle ilmaantui oppilas. Kyseessä oli semmoinen minun ja sello-openi yhteisvoimin pitämä tunti, mutta yritinpä kuitenkin edes vähäsen opettaa jotain.
Tunnin jälkeen suuntasin kotiinpäin sello selässä. Matkalla päätin, että nyt tää niinku ostas kahvinkeittimen. Menin Sokokselle ja ostin semmoisen. Kun kassatäti kysyi "mitä sä muuten soitat?" meinasin ihmetellä, mistä se tietää mun olevan muusikko, niin tutulta ja luontevalta ison ja painavan sinisen laatikon roudaaminen heti tuntui, vaikken ole sitä koko kesänä harjoittanut. Kotiovelle astellessani tajusin, että post-larp-fiilis oli vaihtunut syys-minuuteen. Tuttuun tunnelmaan, jonka olemassaoloa en ollut muistanutkaan. Se laittoi miettimään, että onko tämä koulun alku kuitenkaan niin paha juttu--ja toisaalta taas, että haluanko oikeasti palata tuohon syysminääni, koska se on kovin tylsä tapaus.
Illasta ajoin syysminän pois pitkällä ingame-irc-keskustelulla. Säätöä vain ei ole enää loputtomiin jäljellä, ja sen loppuminen ahdistaa, kun se on niin kivaa. Seuraavaan HaUhun on kovasti aikaa.
No comments:
Post a Comment