Johan tässä on ihan liikaa ollut hyviä päiviä. Liikaa tuntunut siltä, että angsti on kadonnut blogistani. Ehei. Tänään löysin taas sen toisen puolen itsestäni. Heti tuntuu siltä, että se iloinen ja hilpeä minä on vaan joku outo harha, joka en oikeasti ole minä. Oikeasti mä olen ärsyttävin ja typerin ihminen mitä maa päällään kantaa. Alla seuraa täysin järjetöntä itsesääliä ja angstia ja muuta tyhmää. Ei voi suositella kenellekään.
Aamussa ei ollut mitään vikaa, paitsi aikainen herätys. "Unix"-luento lähti liikenteeseen niin hitaasti, että en jaksanut keskittyä ja sitten menivät ne hyödyllisetkin asiat vähän ohi. Sieltä Ruoholahteen, ja pieleen.
Vaihteeksi kaikki ärsytti, ja päinvastoin kuin joskus aiemmin, en oikeasti kykene selittämään sitä millään. En yhtään millään. En löytänyt harjoitteluluokkaa. Ärsytti. Menin syömään. Ärsyttävä täti kassalla. Vaikka ruokaseurana oli Olgan kanssa lounaalle tullut Mirjakin, ärsytti silti. Sain kyllä luokan, mutta en ehtinyt oikein soittaa tarpeeksi ja en saanut mitään aikaan. Sitten oli ärsyttävä sellotunti. Sen jälkeen ryhmätuntipalaveri, jonka myötä ärsytys tiivistyi ja lopulta muuttui ahdistukseksi ja hirvittäväksi alemmuuskompleksikohtaukseksi. Siis semmoiseksi tunteeksi, että kaikki muut selloryhmämme opettajat on parempia ja osaavampia kuin minä ja tietävät kaiken paremmin ja mitä ihmettä mä täällä teen, ja miksi helvatussa mä opiskelen sellonsoitonopettajaksi kun mä en osaa soittaa enkä opettaa. Tuli siinä muutama kyynelkin sitten valutettua, että varmasti pitävät muut ryhmän opet minua vajaana vastedes. Jipii. Kyllä mä vielä onnistun vakuuttamaan kaikki siitä että olen vaan sekaisin ja joku vielä järkkää mut siihen kivaan pehmustettuun koppiin.
Mun piti olla ryhmätunnilla opetusvuorossa, mutta oli niin säälittävä että sain sitten vaihtaa esimerkkisoittelijaksi. Ihme kyllä pysyin tunnin ajan jotakuinkin koossa, ja vielä sen jälkeen sain pidettyä oppilaalleni yksityistunninkin jonkinmoisella menestyksellä. Ja sitten vielä piti harjoitella. Sain sentään luokan saman tien, mutta kellokin oli jo lähemmäs 19.00. Soitin vihaisia kappaleita, mutta ei ollut nuotteja kovin moneen ja en muistanut ulkoa. Ärsytys laantui ehkä hitusen.
Sitten päätin tehdä angstini poistamiseksi jotain tyhmää. Menin verkkokauppaan ja ostin näytön. Se tuntui kivalta. Kotona järkkäilin ihan onnessani tavaroita ympäriinsä ja näytön paikoilleen ja... perkele, siinä on yläreunassa iso musta läikkä. Rikki. En ala. Se siitä. Ärsytys ja angsti nousivat uudelleen hukuttaviin korkeuksiin. Tein sitten vielä itsestäni pellen tilittämällä niitä ihan liikaa ircissä. Huoh.
No comments:
Post a Comment