Tajuttomuutta

Blblblblbl.... gaaaah... (epämääräistä jokeltelua)

Töissä oli koomapäivä, eikä vain mulla vaan koko puistossa, kaikki tuntuivat olevan ihan seis. Tosin omalta osalta ei paljon auttanut, että olin taas Taikasirkuksessa. Ääh.

Kotona sitten keskityttiin koomanpoistoon, mutta kohteena en ollut niinkään minä kuin hahmoni. Eikä se edes teknisesti katsoen ollut koomassa, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin. "HaU-irc-säädöstä" lienee turha enää puhua, jos joku on irc-pelaamista, niin tämä oli. Tulivat vanhat kunnon MUSH-ajat mieleen, paitsi että tämä oli paljon todemman tuntuista, kun näitä hahmoja pelataan livenäkin. Ihan käsittämätöntä touhua. Istuin koneen takana, puristin pöydänreunaa paniikissa, pidättelin hengitystäni--tiukkoja tilanteita riitti, kaikki tuntui menevän pieleen... Loppujen lopuksi tämä johti oikeasti tosi pahaan oloon, vaikka olikin tosi siistiä. Kovin rankkaa, mutta älyttömän siistiä. Ja loppuikin onnellisesti, tietääkseni.

Unet jäivät vaihteeksi hyvin lyhkäisiksi, ja niissä selvisi, että Jaana oli ollut aiemmin elämässään lohikäärme. Höö.

...ja nyt mä olen pahis ja kirjoitan tätä kieliteknologian luennolta. On vaan jotenkin kovin Jaana-fiilis edelleen, ja tietokonekurssi ei paljon auta. Otin harmaan collegenkin päälle.