Piti siis tosiaan heräillä ajoissa, että ehtisi Helsinkiin. Onnekseni olen oikeasti kehittänyt suhtautumistavan, jonka mukaan klo 5.00 ei ole aikaisin. Silloinhan ensimmäiset ammattitoverini ovat jo olleet puolisen tuntia töissä. Ei se siltikään kauhean kivalta tuntunut, eikä sekään, että junailtuani itseni Perkkaalle jouduin saman tien lähtemään kohti varikkoa. Siellä ensimmäiset onnekkaat ajelivat jo inssiajojaan. Sain myöskin kuulla päässeeni teoriakokeesta läpi vallan hyvällä menestyksellä. Ajoharjoittelussa meitä oli seitsemän yhdessä junassa, joten ajoaikaa ei juurikaan tullut. Ihan hyvä vain, olin niin väsynyt, että pilkin suurimman osan ajasta. Sentään pysyin hereillä sen pätkän, jonka itse ajoin.
Sain hypätä koulujunan kyydistä Ruoholahdessa, joten pääsin harvinaisen kätevästi konsalle. Siellä kulutin monta tuntia palloillen ja tuijotellen johonkin koomaväsyneenä. Viimein saapuivat lapsoset, ja saatiin ryhmätunti vedettyä. Vielä piti vääntäytyä YS:n kenraaliharjoitukseen. Väsymyksestä huolimatta hiukset heiluivat vaihteeksi normaaliin tyyliin Shostaa soitellessa, parit viime treenit kun ovat menneet vähän vetelehtien.
Vielä suuremmin yllätin itseni, kun viimein saavuin kotiin. Yhtäkkiä väsymyksen yläpuolelle oli noussut into tehdä vielä jotain kivaa, kun olin sentään jo kahdeksan kieppeillä kotosalla. Päädyin sitten leipomaan lakritsimuffinsseja. Niistä tuli aika hyviä. Enpä tajua, mistä ihmeestä tämmöisen energisyyden rosvosin.
Yökin meni sitten taas myöhäiseen, kun intouduin valikoimaan biisiä Åbo By Nightiin ja surffailin pitkin poikin kaiken maailman karaokesivuja.
No comments:
Post a Comment