Aamupäivästä leivoin taas, tällä kertaa sipulisämpylöitä. Tuplakokoinen taikina oli niin iso, että melkein hävisin sille, mutta lopulta selvisin eeppisestä taistelusta voittajana. Kaiken lisäksi sämpylöistä tuli oikeasti tosi hyviä. Hassua, kun taikinia oli piimäpohjainen, enkä yhtään pidä piimästä. Sipuli sopii sämpylöihin hienosti.
Vaikka paikat olivat lahjaisan jumissa edellispäivän parkour-pomppimisen jäljiltä, menimme Miri ja minä siltikin kiipimään. Vähän kevyemmin kyllä kuin viimeksi. Oli aika kankeaa menoa, ja loppui kuin seinään, kun Miri vielä onnistui loukkaamaan kätensä, auts. Nälkäkin alkoi olla, joten pikaisesti pois ja jotain random-sörsseliä kasaan.
Syömisen jälkeen lauleskelin itsekseni pari toivelaulukirjaa läpi valikoiden. Illalla oli nimittän vuorossa hevikaraokea. Jännää. Viimeinkin oikeasti pääsin sinne asti. Olipa siis ensimmäinen kerta, kun lauloin karaokea niin, että paikalla oli muitakin kuin tuttuja. Ensimmäinen biisi meni jännittäessä, mutta sen jälkeen tuntui helpommalta. Parhaaksi vedokseni taisi jäädä Stratovariuksen Hunting High and Low, monessa muussa biisissä (lauloin aika monta) tuli jotain yllättäviä takaiskuja. Vaan eipä ollut Nightwish sittenkään liian korkeaa, ja lauloinpas hamsterilaulun (Fishmaster: Hamster! A dentist!...). Oli aivan älyttömän hauskaa, ja muillakin tuntui olevan. Rokkibaarista löytyi ihan hämmentävä joukkio lahjaisia laulajia, joita oli kiva kuunnella. Hevikaraoke on ehdottomasti parempi juttu kuin tavallinen iskelmähumppakaraoke.
No comments:
Post a Comment