Pähkäiltyäni pitkin yötä ÅBN-hahmoni karaokebiisivalintaa olisin mieluusti nukkunut pitkään, mutta samaisen hahmon puvustus oli myöskin mietittävänä. Siispä hovipuvustajani UFFin suuntaan heti sen auettua, että olisi aikaa. Tehtävä oli vaikea, kun puuttui selkeä visio. Ollako tätimäinen, pöhkö, asiallinen, tyylitön, vai mitä ihmettä... Jotain sentään tarttui mukaan, ja päivän mittaa löytyi muutama muu täydentävä palanen. Päivän päätteeksi ilokseni sain todeta, että siinäpä se, asu kasassa. Kohtalaisen asiallista, mutta kuitenkin aika pöhlää tuli.
Muuten päivään sisältyi kamarimusiikkia ja ajelua. Kvartettisoittelu Suaven kanssa sisälsi sekä keskenään että opettajan kanssa harjoittelua, varsin hyödyllistä ja tehokastakin jopa. Metroharjottelussa puolestaan oli lopun alun tuntua. Meitä oli vain kolme (aiemmin iltavuorossa oli aina 9 ihmistä), koska porukka vähenee sitä mukaa kun inssit etenevät. Saimmekin ihmetellä vastaantulevia vuorojunia vanhemman kuljettajan kanssa ajelevia kurssikavereitamme. Oma ajonäytekin lähestyy hurjaa vauhtia. Sen aiheuttama ahdistus muistuttaa etäisesti sitä, minkä sellotutkinto sai aikaan. Ei kiva.
No comments:
Post a Comment