Pääsin sitten viimein kalliolle oikeissa olosuhteessa: heräiltyämme suuntasimme Mirin kanssa Rollareille, ja siellä oli aurinkoista ja niin lämmintä, että välillä tarkeni t-paidassakin. Sainpa kiivettyä, nelosia ja muutaman vitosen reitinkin. Ei se niin mahdotonta ollutkaan, vaan kivaa. Luovemman tuntuista kuin seinällä kiipeily, vaikkakin sormille ilkeämpää. Viimeksi lumisateessa yritetty Rock Vandal jäi minulta vieläkin kesken, kun kiipeilykengissä oleilusta suuttuneet varpaat eivät suostuneet jammautumaan halkeamaan.
Ahkeran kiipimän jälkeen väsytti niin, että kokkaussuunnitelmat vaihtuivat "jotain minkä voi sulloa uuniin"-linjalle. Muutenkin iltapäivä Perkkaalla meni lähinnä apaattiseksi lojumiseksi: illan suunnitelmat riippuivat muiden ihmisten aikatauluista, eikä riittänyt energia kuin siihen, että odoteltiin jotain tietoja saapuviksi. Ilo oli suuri kun känny viimein soi. Tiemus ei ehtinyt matkaamme, Darelle sen sijaan ei juuri jätetty vaihtoehtoja, kun kerran oli menossa takaisin Turkuun Mirin kyydillä. Siispä kun pelistään ehti, poimittiin kyytiin ja roudattiin putkiloon. Sikäli hyvä näin, että meillä oli vain yhdet isot kumisaappaat, näin kenenkään ei tarvinut kastella jalkojaan... eikun... no joo.
Siellähän se tunneli oli, edelleen yhtä hillittömänä kuin eilen. Vähän paremmin varustautuneina yritimme kurkistella pientä tunnelia, josta kuului outoja ääniä, ja johon olimme eilen lopettaneet etenemisemme. Emmepä edenneet vieläkään: se vaikutti syvenevän vähän liikaa. Geokätkö sentään tänään löytyi. Sen käsiinsä saaminen vaati kohtalaisen syvässä vedessä kahlailua, joten pöhköimpänä minä sitten lähdin sen perään, saappaat teipattuina jalkoihin. Eipäs moinen teippaus ollut kuin henkinen tuki, nätisti ne saappaat imivät vettä. Onneksi kastuminen ei ole vaarallista. Whii. Mistähän näitä putkiloita löytäisi lisää... Putkireissun jälkeen Miri ja Dare käväisivät vielä Perkkaalla kääntymässä, ja sitten lähtivät ajelemaan Turkua kohti. Harmi että viikonloppu loppui jo, mieluusti olisin viettänyt enemmänkin aikaa näin. Vinkeää oli.
Vaan tyytyväisenä siitä, ettei minun enää tarvinut lähteä mihinkään, menin kylpyyn lojumaan. Kyllä sitä mieluiten kastuu kirkkaassa lämpimässä vedessä, joka ei haiskahda likaviemäriltä.
No comments:
Post a Comment